Milloin asevelvollisuudesta tuli epätasa-arvoinen?

Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.


Alokkaita kentällä vannomassa sotilasvalaansa.

Suomlalainen sotilasvala. Kuva: Karri Huhtanen, Tampere. Lähde Wikipedia.

Edellisessä blogimerkinnässä ”Asevelvollisuus 2.0” Jussi Kari esitteli asevelvollisuuden yhdenvertaista mallia, josta myös voitaisiin käyttää nimitystä ”sukupuolineutraali asevelvollisuus” tai ”Norjan malli.”

Keskeinen kysymys onkin miksi, jos lainkaan, asevelvollisuus nykymuodossaan olisi epätasa-arvoinen?

Asevelvollisuus on tietysti suppeasti tarkasteltuna epätasa-arvoinen sen koskiessa vain miehiä. Parempi termi olisi ehkä epäyhdenvertainen, koska ilmiötä tarkastellessa on syytä palauttaa mieliin Suomen perustuslaki.

6 § Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

PerL 6 § 1-2 mom

Asevelvollisuutta voidaan tarkastella kansalaiseen perusoikeuksiin kajoavana rajoituksena. Maanpuolustuksen järjestämistä pidetään yleisesti ottaen sellaisena painavana yhteiskunnallisena tarpeena, joka oikeuttaa tiettyjen perusoikeuksien rajoittamisen. Yleisenä periaatteena asevelvollisuuden täytäntöönpanoa koskien on se, että perusoikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin palvelusvelvollisuuden suorittaminen, sotilaallisen järjestyksen ylläpito sekä asevelvollisten ja muiden henkilöiden turvallisuus välttämättä vaativat. Tämä koskee kuitenkin itse palveluksen suorittamista, eikä varsinaisesti liity perustuslain syrjintäkieltoon. Asevelvollisuuslaki sisältää itsessään palveluksen täytääntöönpanoa koskevan perustuslain 6 § 2 mom mukaisen syrjintäkiellon, johon vuoden 2007 lakiuudistuksessa tuotiin eksplisiittinen syrjinnän kielto sukupuolisen suuntautumisen perusteella.

Velvollisuuden asettamista, eli syrjintäperusteita koskien kelpoisuutta asepalvelukseen, rajoitetaan oikeusnormeilla sukupuolen, iän, terveydentilan ja vammaisuuden perusteella. Näitä pidetään siis hyväksyttävinä perusteina kajota perustuslain turvaamaan yhdenvertaisuuteen säädettäessä lailla painavaan yhteyskunnalliseen tarpeeseen perustuvaa velvollisuutta tietyille oikeussubjekteille (kansalaiset). Lisäksi oikeusnormeilla sallitaan myös uskontoon, vakaumukseen tai muihin syihin nojaavat subjektiiviset perusteet. Jehovan todistajien kategorinen vapautus asepalveluksesta kuuluu ensin mainittuihin rajoituksiin ja sen ongelmallisuudesta on jo aiemmin käyty keskustelua. Vakaumuksellisista syistä valittavana on mm. aseeton palvelus ja siviilipalvelus.

Vain miehille säädetystä asevelvollisuudesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, ettei asevelvollisuuden säätäminen vain miehille ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista. Tasa-arvovaltuutetun mukaan ”sitä, että asevelvollisuus on säädetty ainoastaan miehille, ei ole tasa-arvolain mukaan pidettävä tasa-arvolaissa tarkoitettuna sukupuoleen perustuvana syrjintänä.”

Euroopan ihmisoikeussopimusta tarkastellessa soveltamisala löytyy artikloista 4 ja 14. Pakkotyön ja orjuuden kieltävän artikla 4. ulkopuolelle on eksplisiittisesti rajattu asepalvelus, tarkoittaen sitä, että valtion oikeutta itse päättää maanpuolustuksen järjestämisestä ei rajoiteta. Kyseessä on painava yhteiskunnallinen tarve, joka siis oikeuttaa perusoikeuksien rajoittamisen.

14. artiklassa on taas perustuslain 6 § mukainen laaja syrjinnän kielto, joka kuitenkin on alisteinen muille artikloille, eli sen rikkominen on osoitettava toista artiklaa tai eriteltyä asianhaaraa vasten. Euroopan ihmisoikeussopimusta tarkastellessa tuloksena on siis asevelvollisuuden suhteen aina umpikuja. Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta päätyy usein perusteluissaan samansuuntaisiin umpikujiin tai vanhojen kantojensa toistamiseen.

Missä vaiheessa asevelvollisuudesta olisi sitten tullut yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen? Vastaus kuulostaa absurdilta; asevelvollisuudesta tuli yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen 17. helmikuuta 1995, kun laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta astui voimaan.

HE 131/1994

Naisiin kohdistuvat rajoitukset eivät enää nykyoloissa ole perusteltavissa, vaan naisille tulisi antaa mahdollisuus hakeutua kaikkiin maanpuolustuksen tehtäviin henkilökohtaisten kykyjensä mukaisesti.

Hallituksen esitys 131/1994, luku 2.5 Nykytilan arviointi

Lain perusteellisissa esitöissä todetaan varsin selkeästi ja monisyisesti, että asepalveluksen rajoittaminen sukupuoleen vedoten ei ole perusteltua. Vain rautalangasta vääntäminen puuttui, eli yleisperustelusta seurannut johtopäätös siitä, että velvollisuuden säilyttäminen miehillä samoin perustein rikkoisi yhdenvartaisuutta vasten. Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta on näennäisesti mahdollistavaa ja tasa-arvoistavaa lainsäädäntöä. Jonkinlaista lumevoimaannuttavaa pseudofeminismiä.

Toki täytyy nostaa hattua ja sanoa, että ministeri Elisabeth Rehn teki ison työn viedessään läpi suomalaisen asevelvollisuuden merkittävän uudistuksen, mutta taipui samalla laajaan puoluerajat ylittäneeseen poliittiseen kompromissiin. Tämä kompromissi vahvisti asevelvollisuuden epäyhdenvertaisuuden, sillä lain esitöissä nimenomaisesti kiistetään näkemys siitä, että sukupuoli olisi hyväksyttävä syrjintäperuste asevelvollisuudesta säädettäessä.

Nykytilassaan suomalainen asevelvollisuus on sukupuolen perusteella syrjivä. Se asettaa miehet ja naiset eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta. Asian korjaamiseksi on kaksi vaihtoehtoa: joko mennään ”Norjan malliin” ja ulotetaan velvollisuus kaikkiin kansalaisiin tai sitten säilytetään velvollisuus miehillä ja rajataan naisten vapaaehtoinen asepalvelus käsittämään vain tietyt tehtävät. Tällöin naisten vapaaehtoisuutta voitaisiin perustella sillä, että kaikki tehtävät eivät ole naisille avoimia. Samalla päästäisiin eroon kaksinaismoralismista, jossa lausuttu linja on se, että naiset pääsevät kaikkiin tehtäviin kykyjensä mukaan, mutta totuus sijoitettaessa sotilaita sodan ajan kokoonpanoihin on (ollut) toinen.

Asian voi ilmaista vuoden 1995 lain perusteluja mukaillen:

Naisiin kohdistuvat rajoitukset eivät enää nykyoloissa ole perusteltavissa, vaan kaikille kansalaisille tulisi säätää velvollisuus osallistua kaikkiin maanpuolustuksen tehtäviin henkilökohtaisten kykyjensä mukaisesti.

Kysymys on loppujen lopuksi hyvin pienestä ja periaatteellisesta asiasta, jossa yleensä sorrutaan argumentointivirheisiin, joista luettelen tässä muutaman:

  • naiset synnyttävät — ”Hägglundilainen” miesidentiteettiin nojaava perustelu
  • pitäisi olla kansalaispalvelus kaikille — yhdenvertaisen asevelvollisuuden asettaminen ei merkitse tätä
  • sodan ajan tarve ei mahdollista naisten velvollisuutta — tässä ei esitetä saapumiserän tuplaamista; palvelukseen otetaan edelleen yhtä monta
  • armeijassa tehdään pojista miehiä — tähän en keksi vasta-argumenttia, mutta norjalaistutkimuksen mukaan myös tytöistä tulee armeijassa miehiä😉

Niinpä…

//James


Valittuja paloja

Puolustusministeri Seppo Kääriäisen puhe ”Naisten asepalvelus 10 vuotta” -seminaarissa Helsingissä.

Elisabeth Rehn kertoo kantansa: Tarvitaanko puolustusvoimia, Nato-jäsenyys, naiset armeijassa?

Blogi: Ammattisotilas – Naiset asepalveluksessa

Iltalehti – Asepalvelukseen haki ennätysmäärä naisia

Puolustusvoimat – Naisten vapaaehtoinen asepalvelus

YLE – Elävä arkisto: Naiset armeijaan

Kaleva: Naiset eivät akuutti ongelma

3 reaktioner på ”Milloin asevelvollisuudesta tuli epätasa-arvoinen?

  1. EY-tuomioistuin on puolestaan todennut päätöksessään, että naiset ja miehet soveltuvat yhtä hyvin aseelliseen palvelukseen. Päätös syntyi, kun Saksa oli estänyt naisilta aseellisen palveluksen. Kun asevelvollisuuslakia viimeksi oltiin muuttamassa Suomessa (se tosin raukesi), perustuslakivaliokunnan perustelu sälyttää asevelvollisuus vain miehille nojasi historiaan. Minun nähdäkseni historialliset syyt eivät ole riittävän ”hyväksyttävä perustelu”, niin kuin perustuslain 6 § vaatii. Ei maailmaa voi pysäyttää talvisodan hetkiin.

    Gilla

  2. Sivukommenttisi armeijan käyneiden naisten sodan ajan sijoituksista on mielenkiintoinen. Oman varusmiesyksikköni joukkotuotantojoukossa oli naisia sijoitettuna, ainakin sen perusteella, kun meille luettiin sa-sijoitukset ääneen yksikön käytävällä. Yhden perusyksikön vääpeliksi sijoitettiin nainen, joka olikin tehtävään niin pätevä kuin 19-vuotias toimisto-au voi ylipäänsä olla. Ihmettelisin kovin, jos meille olisi valehdeltu. Saattoihan sijoituksen käydä tarkastamassa jo 2000-luvun alussa, ja systemaattisesta valheesta jäisi varmaan kiinni.

    Myös reserviläisjoukossa, johon minulla on ilo kuulua, on ollut naisia kertaamassa. Yllättyisin kovin, jos heitä ei kutsuttaisi riviin myös kovassa tilanteessa.

    Sen sijaan ainakin omana inttiaikanani sain kyllä selvän kuvan, että tykistön tuliasemapuolelle ja tiettyihin muihin oikein raskaisiin hommiin naisia ei laitettu. Lisäksi naisia suosittiin selvästi valittaessa lääkintä-, talous-, koira- ja toimistomiehistöä tai aliupseereja. Omassa saapumiserässäni tasan yksi nainen noin kahdestakymmenestä prikaatissa palvelleesta naisesta päätyi ”taistelevaan” tehtävään, puhelinryhmän johtajaksi. Kaikki muut päätyivät johonkin huollollisen tapaiseen erikoishommaan, ainakin periaatteessa vapaaehtoisina.

    Mitä oikeastaan tarkoitit puhuessasi naisten valikoivasta sijoittamisesta? Onko kyse tästä naisten valikoivasta, pehmeästä, päätymisestä takalinjan tehtäviin vai puhdistaako joku aluetoimistossa virkatyökseen naisia joukkotuotetuista perustamistehtävälistoista? Jälkimmäinen tuntuu epätodennäköiseltä. Ei kellään olisi siihen aikaa. Aluetoimistoilla on kädet täynnä töitä muutenkin.

    Gilla

  3. Juuri näin!

    Tämän hetkinen malli on epätasa-arvoisin mahdollinen. Asiaa voi perustella juridiselta kannalta (kuten itse teit) tai sitten sen vaikutusten pohjalta: kun armeija oli pakollinen miehille mutta naiset eivät sinne päässeet, tilanne oli toki epätasa-arvoinen, mutta mielestäni vähemmän epätasa-arvoinen kuin nyt. Syynä on se, että miehille asetetetiin kyllä (sukupuolensa perusteella) velvollisuuksia joita naisille ei asetettu, mutta toisaalta naiset eivät myöskään saaneet niitä etuja, mitä armeijan käyminen tuo – ne edutkin olivat vain miehille. Eräänlainen ”poikien puumaja”-ilmiö siis. Nyt naiset kuitenkin pääsevät osaksi näistä eduista, jos niin haluavat. Naisilla on siis enemmän mahdollisuuksia suunnitella elämäänsä ja ottaa niitä etuja, joita he haluavat.

    Aina välillä tulee vastaan kantoja, että _kutsunnoista_ tulisi tehdä pakollisia myös naisille. Tätä en pidä millään tavalla järkevänä: mitä hyötyä siitä olisi? Se ei myöskään tekisi mitään tasa-arvo-ongelmalle; kutsunnat ovat varmaan asevelvollisuuden kannalta pienin haitta. Jos tasa-arvo-ongelma haluttaisiin poistaa, pitäisi joko asevelvollisuus pitäisi ulottaa naisia koskevaksi tai sitten asevelvollisuudesta luopua kokonaan.

    Väitänpä kuitenkin, että asevelvollisuutta ei tulla ulottamaan naisiin. Syynä on se, että tällöin jouduttaisiin avaamaan matopurkki kansalaisten velvollisuuksista. Se, minkälaisia velvollisuuksia kansalaiselle taas voidaan asettaa, on aika pitkälti vallitsevista oloista ja yhteiskunnan ”arvoilmastosta” kiinni. Perstuntumani on, että tällä hetkellä aika moni olisi sitä mieltä, että 6 – 12 kuukauden toimimisevelvollisuus lähes minkä tahansa asian hyväksi loukkaisi ihmisten henkilökohtaista vapautta niin rajusti, ettei sellaista voitaisi hyväksyä. Kun vain miehiin kohdistuva asevelvollisuus on kuitenkin jo vakiintunut, sitä ei tarvitse ajatella kriittisesti. Jos kuitenkin pitäisi ihan oikeasti miettiä sitä, voimmeko asettaa nuorille kansalaisillemme tuollaisen velvollisuuden, melko moni toteaisi, ettei se olisi millään tavalla oikeudenmukaista – ja koko asevelvollisuusjärjestelmä sortuisi. Sen takia siis pidetään silmät kiinni ja teeskennellään, että kaikki on hyvin.

    Gilla

Kommentera | Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s