Liekeissä, osa 10 (NAT#turpo-keskustelu)

Venäläisiä sotilaita siellä jossain. Lähde: maanpuolustus.net
Venäläisiä sotilaita siellä jossain. Lähde: maanpuolustus.net

Suomalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu on viimeisen puolentoista vuoden aikana ollut mielenkiintoista seurattavaa. Potin räjäytti ja keskustelun aloitti oikeastaan Ruotsin puolustusvoimien ylipäällikkö, kenraali Sverker Göranson joulukuussa 2012 toteamalla että Ruotsin puolustus kestäisi ehkä viikon verran, niillä joukoilla, joita olisi käytössä, jos uudistus toteutuu vuonna 2019. Ja silloinkin vain jos olisi kuukausien strateginen ennakkovaroitus hyökkäyksestä. Tästä lähti käyntiin Ruotsissa puolustuksen nykytilaa ja tulevaisuutta ruotinut säälimätön keskustelu, jossa nähtiin yhtenä mielenkiintoisena ilmiönä #turpo (#säkpol) bloggaajien ja Twitterin esiinmarssi.

Somesta, eli sosiaalisesta mediasta, johon Suomessa päättäjät ja viranomaiset eivät vieläkään osaa suhtautua strategisen kommunikaation kanavana, tuli tiedon, keskustelun ja sisällön virtuaalinen tori.

Vuoden 2013 ensimmäinen iso tapahtuma oli Ruotsin valtakunnallinen turpo-seminaari Sälenissä, jossa Suomesta puhuttiin Ruotsiin kytkettynä Naton pääsihteerin, Viron ulkoministerin ja muiden kansainvälisten vieraiden suulla.

Suomessa asiaa seurasivat pääasiassa sanomalehdet ja paikan päällä olleet suomalaiset päättäjät ja muut vieraat. Turvallisuuspoliittisen vuoden perinteisessä avauksessa, eli maanpuolustuskurssiyhdistyksen turvallisuuspolitiikan illassa, jossa Tasavallan presidentti ja puolustusministeri puhuivat voitiin hahmottaa turvallisuuspolitiikan keskustelukulttuurin oven raottamista.

Kevään aikana turvallisuuspoliittinen keskustelu vilkastui, kun kuukausi Sälenin jälkeen valtioneuvosto antoi turpo-selontekonsa eduskunnalle ja asiasta käytiin pitkä keskustelu. Konsensukseen päädyttiin muutamaa muotoilua lukuun ottamatta, vaikka pääministeri Katainen toivoi asiasta perusteellisempaa ja haastavampaa keskustelua. Paras anti oli Kataisen lupaus keskustella ja informoida eduskuntaa säännöllisesti sopivalla tavalla.

Eduskunta on vielä jättänyt vastaamatta tähän huutoon vaikka nähdäkseni ei vuosittaisen pääministerin ilmoituksen pyytäminen olisi kovin vaikeaa. Syyt tähän lienevät siinä, että kukaan ei tahdo tehdä yhteistä työtä ennen vaaleja, vaan irtopisteiden repiminen milloin mistäkin on kannattavampaa. Katsellaan siis vaalien jälkeen…

Venäjä aloitti helmikuussa 2013 laajamittaiset ja jatkuvat sotaharjoitukset ja valmiustarkastukset. Maaliskuussa strategiset kaukotoimintailmavoimat olivat saaneet koneensa modernisoitua ja lopullisesti pois lentokiellosta ja Itämerellä alkoi näkyä Tu-22M3 pommikoneita harjoittelemassa iskuja Ruotsiin ja Ruotsin ylitse Tanskansalmiin. Aikaisemmin runkokalusto, eli Karhut (Tu-95MS Bear H) olivat jo tehneet pitkiä lentoja Japanin ylle ja Guamiin. Karhuja on sittemmin nähty myös Yhdysvaltain rannikolla.


Pommikoneet yllättivät pitkäperjantaina. Kuva: SvD.

Huhtikuussa venäläinen tiedustelukone kävi nuuskimassa Ruotsin suurinta johtamis- ja esikuntaharjoitusta Combined Joint Staff Exercisea, johon myös Maanpuolustuskorkeakoulu osallistui parin sadan sotilaan voimin.

Kesäkuussa tasavallan presidentti, ylipäällikkö Sauli Niinistö järjesti Kultaranta-keskustelut, sadan vaikuttajan seminaarin Naantalissa, josta ensimmäinen viime kesänä käsitteli Suomen asemaa muuttuvassa maailmassa.

Kultarantakeskustelut olivat suomalaisen turvallisuuspoliittisen keskustelukulttuurin murros. Vaikka avointa Ylen Areenasta seurattavaa keskustelua ei ollut kuin Sälenissä, niin avoimuus oli silti ainutlaatuista. Tilaisuuden aikana annetut haastattelut, tehdyt jutut ja seuraajien ja läsnäolijoiden blogikirjoitukset, somepäivitykset ja muut avasivat turpon koko kansan asiaksi.

Heinäkuussa naapurimme polkaisi käyntiin historiansa suurimman sotaharjoituksen. Edellinen, Dnepr vuonna 1967, joka oli maailman suurin sotaharjoitus, meni Neuvostoliiton piikkiin.

Heinäkuussa Ruotsi ilmoitti Natolle halustaan osallistua NRF-joukkopooliin (päätös joukoista marraskuussa) vuosina 2014–2015, mikä oli sinänsä yllättävää, koska kuusi vuotta aiemmin Ruotsi oli lähdössä Suomen kanssa mukaan, mutta jänisti viime metreillä ja laittoi kaikki munansa NBG-koriin.

Vuoden 2013 kesän loppua kohden nähtiin syventyvää pohjoismaista yhteistyötä Nordefcossa ja samalla loppuvuotta pitkin erityisesti Ruotsin, Suomen ja Norjan puolustusministereiden yhteisiä esiintymisiä.

Elokuun oltua hiljainen pyörähti vilkas syyskuu käyntiin. Itämeren alueella ja lähivaltioissa toimeenpantiin kuukauden aikana (26ELO–27SYY) neljä suurta harjoitusta: Norjan isännöimä ilmasotaharjoitus Brilliant Arrow Norjassa 26ELO-06SYY, Ruotsin isännöimä merisotaharjoitus Northern Coasts 13 Etelä-Itämerellä 06SYY-19SYY, ilmasotaharjoitus Arctic Challenge Exercise Norjan (Bodø), Ruotsin (Kallax) ja Suomen (Rovaniemi) Lapissa 16SYY-27SYY ja lopuksi Venäjän Zapad-harjoitus 20SYY-26SYY Läntisen sotilaspiirin alueella – sekä Pietarin lähistöllä että Kaliningradissa – ja Valko-Venäjällä.

Su-34 Fullback. Photo courtesy ausairpower.net

Syyskuu oli myös ensiesiintymisten aikaa. Zapad-harjoituksessa nähtiin ensimmäisen kerran Itämeren yllä Su-34 Fullback (lempinimi myös Hellduck) hävittäjiä, joiden sijoittaminen (korjattu paikat, lisätty Wikimapia linkit) Voronezhin kentälle alkoi jo syksyllä 2012. Sittemmin hävittäjiä on harjoituksissa käytetty mm. Besovetsin lentokentältä Äänislinnan (Petrozavodsk) vieressä.

Lokakuussa Venäjän kaukoilmavoimat toistivat keväisen harjoituksensa Itämerellä lentäen 28. lokakuuta Suomenlahden rännistä eteläiselle Itämerelle ja toteuttaen siellä ohjuslaukaisuharjoituksia. Samalla nähtiin Pohjois-Atlantilla kahden joutsenen (Tu-160) ja yhden karhun (Tu-95MS) lento. Pohjois-Atlantilla toteutettujen harjoitusten jälkeen koneet jatkoivat Karibian kautta Venezuelaan, josta ne palasivat Engelsiin tasan kuukautta myöhemmin.

Lokakuussa Venäjän asevoimien maahanlaskujoukot järjestetiin yhden johdon alaiseksi ja niihin lisättiin kolme prikaatia. Samalla harjoitustoimintaa lisättiin tuntuvasti. Lokakuun aikana toimeenpantiin valtakunnallinen maahanlaskujoukkojen harjoitus kahdeksassa kohteessa ja käsittäen 70 lentokonetta (Il-76) ja 6 000 miestä. Hyppysuorituksia tehtiin 26 000, joista osa oli rynnäkköpanssarivaunujen pudotuksia uudella jarrurakettivarjovarustuksella.

Marras- ja joulukuun aikana Venäjän sotilaallisen toiminnan painopiste lähialueillamme siirtyi arktisille alueille. Venäjän Federaation presidentti ja asevoimien ylipäällikkö Vladimir Putin päätti 10. joulukuuta asevoimien arktisen läsnäolon lisäämisestä ja erityisesti arktisten alueiden sotilasinfrastruktuurin. Venäjän merivoimien vuonna 2010 alkanut paluu arktiselle alueelle jatkui syksyn 2013 aikana entistä pysyvämmin. Venäjä aloitti vuoden aikana seitsemän lentotukikohdan kunnostamisen arktisella alueella. Puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti virallisesti 20. joulukuuta aikeista hankkia uusia jäävahvistettuja ympärivuotiseen kulkuun soveltuvia taistelu- ja apualuksia pohjoiselle laivastolle.

Kotimaassa pohjoismaiset puolustusministerit allekirjoittivat vision puolustusyhteistyöstä ja etenkin Suomen ja Ruotsin kuviot saivat lisää vauhtia ja konkretiaa.

Joulun alla tasavallan presidentti huusi Anna-Lena Laurénin haastattelemana Hufvudstadsbladetissa ja Svenska Dagbladetissa ja aiheutti nosti pienen myrskyn vesilasissa sanomalla, ettei halua Ruotsista Itämeren sotilaallista tyhjiötä. Niinistö nosti myös esille huolensa Venäjän ja lännen kasvavasta kuilusta ja kertoi samalla osallistuvansa Sälenin konferenssiin puhujana.

Vuoden 2014 tammikuu olikin sitten taas uuden vuoden turpo-keskustelun mahtipontinen avaus. Ensin olivat Niinistön ja Ruotsin pääministerin, Fredrik Reinfeldtin alustukset ja keskustelu Sälenissä, jossa Niinistö kahdesti näpäytti Ruotsia turvallisuuspolitiikasta ja toi esille hyvän Venäjän tuntemuksensa.

Puolustusministeri Haglund piti puheen maanpuolustuskurssiyhdistyksen turvallisuuspoliittisessa illassa, vaikka Suomen turvallisuuspoliittinen vuosi olikin jo alkanut Ruotsissa.

Helmikuussa Haglundin asettama puolustuksen parlamentaarinen selvitysryhmä tuli julkisuuteen, johtajanaan veteraanipoliitikko Ilkka Kanerva. Samalla, noin vuosi päätöksen jälkeen alkoi Islannin ilmaharjoitus, Iceland Air Meet, johon kumppanimaa Suomi osallistui Ruotsin kanssa.

Maaliskuun alussa Barentsobserver kertoi Venäjän avaavan uudelleen Ala-Kurtin tukikohdan ja sijoittava sinne huomattavan määrä sotilaita.

Helmikuun lopusta aina tähän päivään keskustelua on voimakkaasti polarisoinut Ukrainan kriisi. Itse olen käsitellyt suomalaista turpo-keskustelua Naton viitekehyksessä, tarkastellen argumentteja sekä puolesta että vastaan, tämän sarjan yhdeksässä edellisessä osassa.

Tässä siis lyhyt highlights-tyyppinen sotilaallinen yhteenveto. Seuraavassa merkinnässäni päätän tämän kymmenenteen osaan ehtineen sarjan analyysilla ja johtopäätöksillä.

 

//James

En reaktion på ”Liekeissä, osa 10 (NAT#turpo-keskustelu)

  1. Kiitos blogistasi, tämä on paljon mielenkiintoisempi ja luotettavampi tietolähde kuin mikään suomalainen lehti tai muu journalismin tuotos. Toivottavasti valtamedia tajuaisi jossain vaiheessa nostaa sinun kaltaisia kirjoittajia enemmän esille, jotta ihmiset voisivat lukea kunnon faktoja ja analyysejä pinnallisten ja merkityksettömien uutisten sijasta.

    Hyvän yleiskuvan saamiseksi Ukrainan tilanteesta suosittelen sinun analyysejä sotilaallisesta näkökulmasta ja tätä blogia poliittisesta/diplomaattisesta näkökulmasta: http://simeonjahanna.com/2014/06/30/mita-uskoa-kun-kaikki-valehtelevat-ukrainan-kriisi-ja-maailman-ymmartaminen/

    Gilla

Kommentera | Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s