Ukraina ja Venäjä: Pakotteista pelotteeseen – tai sotaan

Vieraskynä 7.8.2014, Aleksi Roinila.

Aleksi RoinilaMikäli Eurooppa ja Yhdysvallat eivät onnistu riittävän pelotteen luomisessa Putinin pysäyttämiseksi seuraavien tuntien tai vuorokausien kuluessa, on seurauksena todennäköisesti Venäjän avoin hyökkäys Ukrainaan ja Itä-Ukrainan sekä Krimin niemimaan pysyväksi jäävä venäläismiehitys, kirjoittaa Aleksi Roinila, valtio-opin maisteriopiskelija Tampereen yliopistolla. Roinila on opiskellut strategiaa Maanpuolustuskorkeakoululla, kansainvälistä politiikkaa Aberystwyth Universityssä ja palvellut lähes kolme vuotta tutkijana ISAF- ja KFOR-operaatioissa.

Vladimir Putin. Photo: AFP/AFP/Getty Images
Vladimir Putin. Kuva: AFP/AFP/Getty Images

Venäjä valmistelee parhaillaan Itä-Ukrainan valtausta ja miehitystä. Se on keskittänyt Ukrainan vastaiselle rajalleen kymmeniä tuhansia sotilaita, joista osalla on jo pitkään ollut ”rauhanturvajoukkojen” tunnukset univormuissaan ja panssariajoneuvoissaan. Venäjä pyrkiikin oikeuttamaan hyökkäyksensä Ukrainaan matkimalla Kosovon sodan luomaa ennakkotapausta: Se vetoaa osin keksittyyn ja osin itsensä aiheuttamaan humanitääriseen kriisiin, pyytää YK:n turvallisuusneuvostolta valtakirjaa ”humanitääriselle interventiolle”, ja sitä saamatta lopulta hyökkää maahan ”rauhanturvajoukoillaan” ilman YK:n valtuutusta. Näistä ensimmäinen ja toinen vaihe ovat jo toteutusvaiheessa; YK:n turvallisuusneuvoston Venäjä kutsui koolle eilen. Kolmas vaihe – avoin sota Ukrainan asevoimia vastaan – voi alkaa tuntien, päivien tai viikkojen sisällä riippuen siitä, miten Venäjän omat sotilaalliset, poliittiset ja propagandavalmistelut etenevät ja kuinka sotilaallinen tilanne Itä-Ukrainassa Venäjän varjoarmeijana toimivien separatistijoukkojen ja Ukrainan asevoimien välillä kehittyy.

Todellisuudessa Kosovon ennakkotapauksen soveltamiselle Ukrainassa ei ole minkäänlaisia perusteita. Toisin kuin Kosovossa, jossa Slobodan Milosevicin johtama Serbia yritti väkivalloin murskata maan albaaniväestön itsehallintopyrkimykset, ei Ukrainassa ole muuta humanitääristä kriisiä eikä muuta väestöryhmien välistä väkivaltaa kuin Venäjän itsensä aloittama ja johtama varjosota maan laillista hallintoa vastaan. Ja toisin kuin Kosovossa, jossa Naton Allied Force ja Kosovo Force -operaatioilla oli kansainvälisen yhteisön laaja tuki – myös Natoon kuulumattomilta mailta kuten Suomelta ja Ruotsilta – ei Venäjän interventiota Ukrainaan ole toistaiseksi tukenut mikään muu YK:n jäsenvaltio kuin Venäjä itse.

Venäjää sodan aiheuttamat siviiliuhrit eivät tunnu häiritsevän

Totta on, että ukrainalaisia siviilejä on kuollut ja haavoittunut Ukrainan asevoimien ja separatistien ristitulessa, kun venäläisseparatistien vastarinta on kiihtynyt Venäjän aseistettua asejoukkoja muun muassa ilmatorjuntaohjuksin ja raketinheittimin. Venäjä on myös itse ampunut tykistöllään rajan yli Ukrainaan separatisteja vastaan taistelevien ukrainalaisjoukkojen asemiin. Näihin iskuihin Ukrainan asevoimat ovat joutuneet vastaamaan ilmaiskuin ja raketinheittimin – sen enempää Ukrainan heikossa kunnossa olevilla asevoimilla kuin separatisteillakaan ei ole käytössään Yhdysvaltojen viimeaikaisista sodista tuttuja satelliittiohjattuja täsmäaseita, joilla asutuskeskuksissa ja niiden lähettyvillä taistelevia separatisteja vastaan olisi mahdollista iskeä tarkasti ilman suurten oheisvahinkojen riskiä.

Niin Venäjä kuin separatistitkin tietävät tämän. Venäjää sodan aiheuttamat siviiliuhrit eivät tunnu häiritsevän edes silloin, kun se aiheuttaa niitä suoraan omalla toiminnallaan – kuten Malaysia Airlinesin reittilennon alasampumisessa kolme viikkoa sitten. Jos Venäjä propagandansa mukaisesti välittäisi siviilien suojelemisesta, se olisi viimeistään Malaysia Airlinesin matkustajakoneen tuhoamisen jälkeen vetänyt tukensa separatisteilta ja pyrkinyt yhdessä Ukrainan hallinnon ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön kanssa palauttamaan järjestyksen Donetskin ja Luhanskin sotatoimialueille. Venäjän reaktio on kuitenkin toistaiseksi ollut täysin päinvastainen: Putinin hallinto on lisännyt niin materiaalista kuin suoraa aseellista tukeaan separatisteille MH17:n alasampumisen jälkeen.

Venäjä on onnistunut luomaan Ukrainaan osin kuvitellun ja osin todellisen humanitäärisen kriisin

Venäjän siviiliuhreista piittaamattomuuden ei kuitenkaan pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä: Venäjän täydellinen välinpitämättömyys Itä-Ukrainan väestön kärsimyksiä kohtaan on täysin johdonmukaista jatkoa maan Moldovassa, Tshetsheniassa ja Georgiassa käymille sodille sekä sen omaa väestöään vastaan suuntaamille ja alati kiihtyville sortotoimille. Venäjä on sekä Itä-Ukrainassa masinoimallaan varjosodalla että jo ennen Krimin miehitystä alkaneella propagandallaan pyrkinyt aktiivisesti luomaan Ukrainaan humanitääristä kriisiä ja väestöryhmien väkivaltaista vastakkainasettelua. Sen tavoitteena on todennäköisesti alusta pitäen ollut joko oikeuttaa mahdollinen myöhempi suora sotilaallinen interventio tai luoda tilanne, jossa Venäjä voi neuvotteluteitse turvata sekä vaikutusvaltansa Itä-Ukrainassa että pakottaa Ukrainan tunnustamaan Krimin niemimaan liittämisen Venäjään vastineeksi rauhasta Itä-Ukrainassa. Venäjä ei todennäköisesti pyri Itä-Ukrainan alueiden liittämiseen Venäjään Krimin niemimaan tavoin; Sille on todennäköisesti edullisempaa, että alueet saavat ”autonomian” tai että ne muutoin irtaantuvat Kiovan keskushallinnosta, muuttuen pysyvästi joko venäläisjoukkojen – ”rauhanturvaajien” – miehittämiksi tai muutoin Venäjän hallitsemiksi Kremlin vasallialueiksi Georgian Etelä-Ossetian ja Abhasian sekä Moldovan Transnistrian tavoin. Mikäli Venäjä ei saa Ukrainaa ja länsivaltoja taipumaan haluamaansa lopulliseen neuvottelutulokseen, riittää sille todennäköisesti myös konfliktin ’jäädyttäminen’, miehitysjoukoilla tai ilman; Mikä tahansa näistä lopputuloksista takaa, ettei Ukraina kykene toiminaan itsenäisenä ja suvereenina valtiona ja siten uhmaamaan Venäjän etupiiriajattelua lähentymällä liiaksi Euroopan unionia tai Natoa.

Putin on todennäköisesti toivonut, että maan tavoitteet Itä-Ukrainassa olisi mahdollista saavuttaa ilman Venäjän asevoimien avointa hyökkäystä Ukrainaan. Venäjä kuitenkin yliarvioi Ukrainan venäjänkielisen väestön halukkuuden nousta kapinaan venäläisseparatistien johtamina ja aliarvioi Ukrainan asevoimien taistelumoraalin ja iskukyvyn. Kuolonkorinoissaan jo viikkoja olleen strategian viimeinenkin mahdollisuus onnistua tuhoutui viimeistään MH17:n mukana. Siitä huolimatta Venäjän ja Putinin tavoitteet ovat vielä kaikkea muuta kuin tavoittamattomissa. Venäjä on onnistunut ainakin omien kansalaistensa silmissä luomaan Ukrainaan osin kuvitellun ja osin todellisen humanitäärisen kriisin, jonka turvin se voi esittää sekä Kosovon esimerkkiin että YK:n hyväksymään suojeluvastuun periaatteeseen nojaten, että sen hyökkäys Ukrainaan on ”humanitäärinen interventio” maan venäjänkielisen väestön ”pelastamiseksi”. Samalla operaatio palvelisi Putinin rummuttamaa kansalliskiihkoista ja länsivastaista propagandaa ’sudeettivenäläisten’ suojelemisesta Äiti-Venäjän rajojen ulkopuolella. Ellei Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen onnistu pysäyttää Putinia tarpeeksi kovalla ja ennakkoon tarpeeksi selvällä taloudellisella tai sotilaallisella pelotteella, saa Putin Ukrainasta todennäköisesti propagandavoiton, joka kalpenee ainoastaan Hitlerin vallan lopullisesti sinetöineelle Münchenin sopimukselle ja Tšekkoslovakian sudeettialueiden miehitykselle vuonna 1938. Sen jälkeen Putinia ei enää talouspakotteilla pysäytetä.

Vaihtoehdoiksi lännelle jää joko tilanteen hyväksyminen, sotilaallinen interventio, tai kauppasota Venäjää vastaan

Euroopan unionilla ja Yhdysvalloilla on kuitenkin vielä mahdollisuus estää Ukrainan sodan eskaloituminen ja välttää sotilaalliseen voimankäyttöön turvautuminen, mikäli ne toimivat riittävän nopeasti ja päättäväisesti. Venäjän talouteen iskevät pakotteet hillitsevät Putinia ainoastaan, mikäli niistä tehdään rangaistusmuodon sijaan pelote. Ydinasepelotteen tavoin myös talouspakotteisiin perustuva pelote on tehokas ainoastaan, mikäli pakotteiden sisältö on ennakkoon tiedossa, niiden vaikutus tarpeeksi välitön ja voimakas, ja ne astuvat voimaan automaattisesti Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Toimiakseen pelotteena pakotteiden on käytävä toteutuessaan Venäjälle niin kalliiksi, ettei Putinin lähipiiri voi edes harkita niiden hyväksymistä. Omissa talousvaikeuksissaan rypevälle Euroopan unionille riittävän kovat pakotteet ovat syystäkin epämieluisa ajatus, mutta niin Euroopan kuin Yhdysvaltojenkin on ymmärrettävä, että onnistunut pelote on halvempi kuin mikään tähän mennessä Venäjälle asetettu – ja täysin epäonnistuneeksi osoittautunut – pakoterangaistus; Jälkikäteen rangaistuksenomaisesti asetetut pakotteet eivät aggressiota pysäytä, mutta käyvät niin kohteelleen kuin asettajilleenkin monin verroin onnistunutta pelotetta kalliimmaksi.

Mikäli Eurooppa ja Yhdysvallat eivät onnistu riittävän pelotteen luomisessa Putinin pysäyttämiseksi seuraavien tuntien tai vuorokausien kuluessa, on seurauksena todennäköisesti Venäjän avoin hyökkäys Ukrainaan ja Itä-Ukrainan sekä Krimin niemimaan pysyväksi jäävä venäläismiehitys. Vaihtoehdoiksi lännelle jää joko tilanteen hyväksyminen, sotilaallinen interventio, tai pitkittyvä ja kaikille osapuolille kalliiksi käyvä kauppasota Venäjää vastaan. Kauppasota ei Ukrainan tilannetta kuitenkaan muuta, eikä Putin Ukrainassa onnistuttuaan käännä kelkkaansa ryhtyäkseen rauhanomaiseen ja rakentavaan yhteistyöhön länsimaiden kanssa; Venäjän propagandasodasta länsimaita ja länsimaisia arvoja vastaan on jo tullut itseään ruokkiva ilmiö, joka edellyttää Putinilta uusia toimenpiteitä niin Venäjän sisällä kuin sen rajojen ulkopuolellakin. Ukrainan jälkeen Venäjän tähtäimiin joutuvaa maata voi vain arvuutella, mutta korkeimpaan riskiryhmään Euroopasta kuuluvat vähintään Venäjän etupiiriinsä Ukrainan tavoin laskemat Moldova ja Valko-Venäjä. Uhka koskettaa kuitenkin kaikkia Venäjän rajanaapureita, Suomi mukaan lukien. Valmisteleva propagandasota on jo käynnissä.

//Aleksi Roinila


Tiesithän, että voit seurata Aleksia Twitterissä.

22 reaktioner på ”Ukraina ja Venäjä: Pakotteista pelotteeseen – tai sotaan

  1. Kirmo: ”Minkälaisia tällaiset toimivat peloitepakotteet voisivat olla?”

    Erään kommentaattorin sanoin pelotteen tulisi olla ”taloudellinen ydinpommi”, eli niiden hinnan tulee olla niin suuri, ettei Venäjä voi ottaa riskiä niiden laukeamisesta. Esimerkiksi kaiken tavaraliikenteen välitön sulkeminen lännestä Venäjälle ja täydellinen, välitön viisumikielto venäläisille voisivat täyttää kriteerit, jos ne laukaisevat ehdot tehdään riittävän selviksi ja yksiselitteisiksi. Tarkoitus ei siis olisi koskaan saattaa niitä voimaan, vaan estää pelotevaikutuksella tilanne, jossa niihin – tai lievempiinkään pakotteisiin – joudutaan turvautumaan. Näiden lisäksi keinoja on varmasti muitakin.

    Gilla

  2. Hyvä artikkeli, ja johan osasit ennustaa tuon Venäjän ”humanitäärisen intervention”, Sergei Lavrov juuri kyseli USA:lta tukea/suostumusta hankkeeseen.

    Transnistriahan ei varmasti vastusta Venäjään liittymistä ja tarvittaessa otollisessa tilanteessa varmasti propagoi puolesta. Romaniankielinen osa Moldovaa kyllä vastustaa, ja toivoo kovasti yhteistyötä EU:n kanssa. Valko-Venäjä voi hyvinkin olla seuraava maali, se olisi jopa helpompi kohde kuin mikään muu riskiryhmän jäsenistä.

    Yllättävän iso osa venäläisistä pitää Suomea karkulaisena, joka tottakai kuuluu Venäjälle. Bäckman puolestaan propagoi, että täällä oikeasti haluttaisiinkin liittyä Kremlin johdettavaksi. Demokraattisessa maassa, jossa on neutraali koulutus ja puolueeton lehdistö, ei kukaan uskoisi nielemättä Bäckmania sen kauempaa, Toisin on Putinin maassa, jossa hänen venäläisittäin kansallismielinen höpötyksensä on mieluista musiikkia.

    Gilla

  3. Irkki Ontrei Uusitupa:

    Suomen pakotteilla ei varmasti ole Venäjän politiikkaan tuon taivaallista vaikutusta. Oltermannin loppuminen tuskin Putinin jakkaraa heiluttaa. Mutta koko Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen yhteiset pakotteet voivat rampauttaa koko Venäjän talouden, jos niitä vain uskalletaan käyttää.

    Mutta päättäjienkin tulisi ymmärtää, että pelote on havelmpi kuin toimeenpantavaksi tulevat pakotteet. Pelote-pakotteiden tulisi olla taloudellisia ydinpommeja, joita ei tarvitse koskaan käyttää, mutta joilla saadaan Venäjä perääntymään hyökkäysaikeistaan. Nykyisenkaltaiset näpertelypakotteet eivät pakota Venäjää muuttamaan suuntaansa ennen kuin se on ehtinyt saavuttamaan kaiken haluamansa, mutta tulevat siitä huolimatta Euroopalle (ja Suomelle) kalliiksi. Kuvaavaa pakotteiden tehosta on se, että kaikkein näkyvimmät pakotteet Venäjälle on tähän mennessä asettanut Venäjä itse omien tuontikieltojensa muodossa.

    Gilla

  4. joo. tosta venäjän käymäst propagandasodast mun pitää viel ottaa selvää.muualt ku iltiksist. mielenkiintoista tuo ilmaisu itseään ruokkiva – ja tästä päähän pälkähtävät ajatukset. propagandasta: voiko olla, että johtuu osittain joidenkin tahojen ruskeakielisyydestä federaation pressaa kohtaan?

    Gilla

  5. siis…oikeastiko pakotteet meidän puolelta heitä hetkauttaa? uskallan olla eri mieltä. olikohan se ny jossain, et no ok, en muista minkä mielisessä mediassa, ihan riippumattomana tiedonlähteenä se otin, että siel viljeltäs yli 80% kulutetuista kasviksista itse. siis ns. kotimökillä. aika kova tulos mun mielestä.

    Gilla

  6. ransu: En ole Venäjän sisäpolitiikan asiantuntija, mutta erilaisia arvioita aiheesta on esitetty. Toisten mukaan Putinin valta-asema on (vielä) hyvinkin herkkä mahdolliselle epäonnistumiselle Ukrainassa, sillä Putinin valtamafialla on syytä pelätä Ukrainan esimerkin johtavan Kiovan tapahtumien toistumiseen Moskovassa. Tämän hypoteesin mukaan Putinin ei ole varaa antaa Ukrainan uuden hallinnon menestyä. Toisten arvioiden mukaan Putinin itsensä asema voi olla huojuva, mutta hänet voidaan tarvittaessa syrjäyttää toisella silovikilla – jolloin hänellä on myös selkä seinää vasten Ukrainassa. Kolmannen näkemyksen mukaan taas Putinin asema on jo niin vahva, että hän pyörittelee Venäjän eliittejä toisiaan vastaan eikä itse ole ainakaan lyhyellä aikavälillä niiden armoilla. Minulla ei ole asiasta läheskään tarpeeksi tietoa, jotta voisin arvioida eri vaihtoehtojen todennäköisyyksiä.

    Gilla

  7. Kysyisin Putinin sisäpoliittisesta asemasta. Vaikuttaisi siltä että Itä-Ukrainaa miehittämällä Putin ei saavuta juuri mitään strategista tai taloudellista etua tai ainakaan niin suurta kuin siitä syntyvät haitat mm. sen kansainväliselle asemalle. Jäljelle jää nimenomaan sisäpoliittinen motiivi toisaalta pönkittää omaa mainetta kansalaistensa ja sisäpiirinsä keskuudessa ja toisaalta välillisesti kyykyttämällä länsimaita. Arvo-projektin mainitsitkin. Mutta kuinka selkäseinäävasten Putin on tämän projektin kanssa oikeasti? Kun separatisti-suunnitelma näytti kaatuvan MH17:sta ja toisaalta ‘kapinallisten’ saamattomuuteen – ja toisaalta vielä saamattomamman Ukrainan armeijan yllättävään piristymiseen – niin onko ‘rauhanturvainvaasio’ nyt tavallaan se viimeinen kortti joka nyt on pelattava? Toivoisin myös vaihtoehtoisten skenaarioiden pohdintaa – konfirmaatio bias kun tällä hetkellä helposti johdattaa kaikki nimenomaan näkemään vaan invaasio-operaation ainoana mahdollisuutena. Olisiko Putinilla muita skenaarioita joilla ‘voittaa’ tässä tilanteessa?

    Gilla

  8. Voisiko YK päättää kansainvälisestä operaatiosta, jonka johtoon pantaisiin vaikka uusiseelantilainen ja siihen osallistuisi tasamäärä sotilaita eri maista, ml Venäjä? Näin estettäisiin Venäjän rajoittamaton hyökkäys.

    Gilla

  9. Jenna hyvä… Tämä 700 000 on kyllä koko vuoden aikana liikkunut määrä Ukrainalaisia Venäjälle ja siitä luvusta pakolaisia tämän kahakan seurauksena on murto-osa vaikka paljon niitäkii on toki.

    Gilla

  10. Jenna: Jos haluaisin Ukrainaan ja Eurooppaan sotaa, neuvoisin päättäjiä olemaan tekemättä mitään. Venäjä pitää kyllä huolen lopusta. Myönnytyspolitiikalla ei sotaa estetty 75 vuotta sitten, eikä estetä nytkään. Venäjän voimankäytön patoaminen on ainoa keino säilyttää rauha Euroopassa.

    Anonym: En usko, että Euroopalla on kanttia pitkittyvässä kauppasodassa niin järeisiin keinoihin, jotka Putinin hallintoa kellistäisivät. Vaikka olisikin, niin taloudellisesti huomattavasti järkevämpää olisi käyttää niitä keinoja pelotteena kuin vasta jälkeenpäin langetettavana rangaistuksena. Jälkimmäisessä tapauksessa hinta on kaikille osapuolille kovempi, eikä ehkäise verenvuodatusta Ukrainassa.

    Jenna: Venäjälle antautuneista (ei karanneista) ukrainalaissotilaista voi lukea vaikka tästä ETYJin hyvin yksityiskohtaisesta ja puolueettomasta raportista: http://www.osce.org/om/122341

    Gilla

  11. ”Eikö ihmetytä missä ovat Malesian koneen mustien laatikkojen tiedot? Miksi yli 700 000 Ukrainalaista on paennut ”vihollisen” (Venäjän) puolelle? Miksi 500 Ukrainan sotilasta karkasivat Venäjän puolelle? Miksi Poroshenko pommittaa siviiliväestöä?”

    Tätä samaa kommenttia on vain pienillä modifikaatiolla postitettu eri lehtien keskustelupalstoille, sekä Facebookissa erinnäisistä profiileista. Luultavasti kyseessä on venäläinen trolli Pietarin-toimistosta, jonka tarkoituksena on tukea Venäjän näkökantaa ja propagandaa länsimaisessa mediassa.

    Gilla

  12. Nämä ovat varmaan hyviä kysymyksiä, mutta eivät pysy blogimerkinnän aiheessa. Pyydän pidättäytymään aiheessa.[ei tarvitse vastata]

    Gilla

  13. Eikö ihmetytä missä ovat Malesian koneen mustien laatikkojen tiedot? Miksi yli 700 000 Ukrainalaista on paennut ”vihollisen” (Venäjän) puolelle? Miksi 500 Ukrainan sotilasta karkasivat Venäjän puolelle? Miksi Poroshenko pommittaa siviiliväestöä?

    Gilla

  14. Ensinnäkin kyseessä oli Aleksi Roinilan kirjoittama vieraskynä, ei minun tekstini. Pyydän lukemaan kokonaan ja ehkä kertaamaan vielä ennen kommentointia.

    ”Aivopesty” on loukkaus, jota en minun blogissani suvaitse. Kehotan jatkossa kommentoimaan asiallisemmin sekä myös muita pitämään keskustelun asiallisena. Edit: My blog, my rules. Stay civil!

    Gilla

  15. Huomaa kyllä että olet aivopesty ”isänmaan puolustaja” ja sodan lietsoja -,- Venäjä ei ole näyttänyt hyökkäyksen merkkejä vielä kertaakaan!

    Gilla

  16. ”Sen jälkeen Putinia ei enää talouspakotteilla pysäytetä.”

    Miksei jos millä nyt uhattaisiin toteutetaan,

    ”Kauppasota ei Ukrainan tilannetta kuitenkaan muuta, eikä Putin Ukrainassa onnistuttuaan käännä kelkkaansa ryhtyäkseen rauhanomaiseen ja rakentavaan yhteistyöhön länsimaiden kanssa;”

    Epäilen kovasti. Venäjä häviää taloussodan 6-0 ja se on ratkaisevaa, kun eletään interdependissä maailmassa.

    Jan H.

    Gilla

Kommentera | Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s