Ukrainasta, Venäjästä ja tulitauoista

Vieraskynä 26.7.2014, Aleksi Roinila.

Aleksi RoinilaPutin ei tule perääntymään Ukrainassa; konflikti tulee eskaloitumaan niin kauan, että Putin joko saavuttaa tavoitteensa tai länsi nostaa aggression hinnan niin korkeaksi, ettei edes Putinin oma lähipiiri ja Venäjän asevoimat sitä suostu maksamaan, kirjoittaa Aleksi Roinila, valtio-opin maisteriopiskelija Tampereen yliopistolla. Roinila on opiskellut strategiaa Maanpuolustuskorkeakoululla, kansainvälistä politiikkaa Aberystwyth Universityssä ja palvellut lähes kolme vuotta tutkijana ISAF- ja KFOR-operaatioissa.

"Game changer?"
”Game changer?”

Ukrainan ja Venäjän välinen sota sai uuden käänteen, kun Venäjän aseistamat, varustamat ja johtamat venäläisseparatistit Itä-Ukrainassa ampuivat alas Malaysia Airlinesin matkustajakoneen, ilmeisesti luullen konetta Ukrainan armeijan Antonov-rahtikoneeksi. Kun viitteet separatistien ja Venäjän syyllisyydestä tekoon alkoivat vahvistua, ehdittiin joukkosurmasta povata lopun alkua sekä Itä-Ukrainan separatisteille että Venäjän voimapolitiikalle alueella. Viikko tapahtuneen jälkeen tilanne näyttää kuitenkin täysin päinvastaiselta.

Euroopan ja Yhdysvaltojen vastareaktio tapahtuneeseen on jäänyt niin laimeaksi, että Venäjä on perääntymisen sijaan vain lisännyt suoraa sotilaallista tukeaan johtamilleen separatisteille. Lännen uhkaukset kovista pakotteista Venäjää vastaan eivät ole toteutuneet, vaan rimaa tuntuvien pakotteiden asettamiselle on kerta toisensa jälkeen nostettu. Ukrainan pyynnöt suorasta sotilaallisesta avusta eivät liioin ole saaneet vastakaikua sen Nato-naapuri Puolaa lukuun ottamatta.

Toistaiseksi Putin pelaa Ukrainassa pokeria vielä tyhjällä kädellä

Konkreettisten vastatoimien sijaan niin Washingtonista kuin Euroopankin pääkaupungeista, Helsinki mukaan lukien, on esitetty laimeita vaatimuksia tulitauosta ja ”lentoturman puolueettomasta tutkinnasta”. Sinänsä järkeviltä kuulostavat ja siviilien suojelemisella perustellut vaatimukset uppoavat amerikkalaisiin ja eurooppalaisiin äänestäjiin, jotka on Venäjän massiivisen informaatiosodankäynnin avulla saatu epäilemään Venäjän osallisuutta koko sotaan. Samalla ne antavat lausujilleen helpon tavan esittää kovalta kuulostavia vaatimuksia ilman, että ne lisäisivät painetta millekään todellisille toimenpiteille Venäjän aggression hillitsemiseksi. Tosiasiassa ne kuitenkin palvelevat ainoastaan Venäjän sotilaallisten ja poliittisten tavoitteiden saavuttamista Ukrainassa.

Venäjälle konfliktin ’jäädyttäminen’ tulitauolla olisi voitto. Se pelastaisi separatistit vääjäämättömältä tappiolta ilman Venäjän asevoimien suoraa hyökkäystä Ukrainan alueelle, vakiinnuttaisi Venäjän miehitysvallan Itä-Ukrainassa samoin kuin aiemmin Georgian Etelä-Ossetiassa ja Moldovan Transnistriassa, ja antaisi Venäjälle neuvotteluvaltin, jolla se saa sekä länsimaat että Ukrainan hyväksymään Krimin niemimaan liittämisen Venäjään. Vastineeksi sen ei tarvitse luopua mistään. Lisäksi vaatimukset Venäjän tuesta ”puolueettomalle tutkinnalle” validoivat Venäjän propagandan, jolla se on pyrkinyt hämärtämään muuten jo täysin selväksi käyneen osallisuutensa Amsterdamista lentäneen MH17:n alasampumiseen.

Venäjä tietää, että länsimaat – ja aivan erityisesti Eurooppa – ovat ajatukselle myötämielisiä; ovathan ne noudattaneet konfliktien jäädyttämistä YK:n kylmän sodan aikaisen rauhanturvaamisdoktriinin mukaisesti jo vuosikymmeniä. Näin siitä huolimatta, että tuo sama vuosikymmenien kokemus on osoittanut konfliktien jäädyttämisen useimmiten johtaneen vain konfliktien pitkittymiseen eikä suinkaan niiden ratkeamiseen. Lisäksi Venäjä tietää, etteivät länsimaat todellisuudessa halua ryhtyä mihinkään sellaisiin Venäjän vastaisiin toimiin, jotka voisivat vaarantaa niiden lyhyen aikavälin taloudelliset intressit.

Länsi voi hyvinkin suostua ”kompromissiin”, jossa Venäjä suostuu ”taivuttelemaan” Itä-Ukrainassa taistelevat asejoukkonsa tulitaukoon sekä mahdollisesti antamaan tulitaukosopimuksen valvonnan jollekin sopivan lihaksettomalle Etyjin rauhanturva- tai tarkkailuoperaatiolle. Näin länsi pääsee huokaamaan helpotuksesta ja juhlimaan omaa ”peace in our time” -hetkeään tajuamatta lainkaan, että syntynyt ”kompromissi” on todellisuudessa ainoastaan Venäjän voitto – aivan niin kuin Tšekkoslovakian jakaminen Münchenin sopimuksella vuonna 1938 oli voitto Natsi-Saksalle eikä suinkaan silloisille länsivalloille saati puolustuskyvyttömäksi rampautetulle Tšekkoslovakialle.

Venäjälle konfliktin ’jäädyttäminen’ tulitauolla olisi voitto

Tulitauko olisi Ukrainan laillisen hallinnon kannalta ehkä pahin mahdollinen skenaario ja palvelisi todellisuudessa vain Venäjän etuja. Alakynteen jääneet separatistit saavat tulitauosta hengähdystauon, jonka myötä he voivat vakiinnuttaa oman asemansa Itä-Ukrainan hallitsijoina. Venäjän puolestaan onnistuu tehdä Itä-Ukrainasta uusi Transnistria, Abhasia tai Etelä-Ossetia – Venäjän miehittämä vasallialue konfliktissa, jonka miehitykselle ei konfliktin jäädyttämisen jälkeen näy enää loppua. Ukraina jäisi Georgian ja Moldovan tavoin pysyvästi jaetuksi ja osin miehitetyksi maaksi. EU ja Yhdysvallat saisivat vastalahjaksi ainoastaan helpon ulospääsyn konfliktista ilman, että ne joutuisivat todellisuudessa tekemään mitään Venäjän voimapolitiikan suitsimiseksi. Samalla ne tulisivat käytännössä palkinneeksi separatistit ja Venäjän Malaysia Airlinesin lennon alasampumisesta ja lähes 300 siviilin surmaamisesta.

Venäjä ei todellisuudessa välttämättä edes tavoittele Itä-Ukrainan todellista irtautumista Ukrainasta saati sen liittämistä Krimin tavoin Venäjään. Koko Itä-Ukrainan epävakauttamisen taustalla voi hyvin olla pyrkimys ainoastaan saada Ukraina, EU ja Yhdysvallat taipumaan Krimin Venäjään liittämisen tunnustamiseen ”vastakauppana” siitä, että Venäjä toimii ”välittäjänä” Itä-Ukrainan konfliktin jäädyttämiseksi. Strategia on ollut erinomaisen onnistunut jo nyt, sillä Itä-Ukrainan tapahtumat ovat saaneet länsimaiden johtajat käytännössä unohtamaan vain muutama kuukausi sitten tapahtuneen Krimin miehityksen; Kukaan Euroopan ja Yhdysvaltojen mahtimiehistä ja -naisista ei enää puhu niemimaan palauttamisesta Ukrainalle, saati pidä sitä ehtona uusista Venäjän vastaisista pakotteista luopumiselle. Mikäli Venäjä hyväksytään välittäjäksi Itä-Ukrainaan loihdittavalle tulitaukosopimukselle, on Krimin liittäminen Venäjään käytännössä sinetöity.

Baltian maat, Puola ja Moldova ovat jo nyt varpaillaan

Ajatus Venäjän toimimisesta välittäjänä konfliktissa, johon se on itse osallinen, olisi tietysti täysin absurdi, ellei niin olisi käynyt jo aiemmin. Venäjä toimi tismalleen samalla strategialla jo Syyriassa, jossa se Assadin hallintoa aseistettuaan ja YK:n turvallisuusneuvostolta suojeltuaan ryhtyi esiintymään konfliktin välittäjänä, kun Yhdysvallat pohti ilmaiskujen aloittamista Assadin hallinnon kukistamiseksi sen käytettyä kemiallisia aseita omia kansalaisiaan vastaan. Tällöin Venäjä tarjosi kompromissiksi Syyrian luopumista kemiallisista aseistaan, mihin Yhdysvallat tunnetusti suostui. Palkinnoksi tästä ”kompromissista” Venäjä varmisti Assadin pysymisen vallassa ja sodan jatkumisen, eli saavutti kaikki tärkeimmät sotilaspoliittiset tavoitteensa. Lännelle jäi merkityksettömäksi osoittautunut diplomaattinen voitto, jolla se käytännössä osti Venäjältä ulospääsyn konfliktista, johon se ei todellisuudessa halunnut sekaantua. Nyt sama uhkaa toistua Ukrainassa.

Mikäli Ukraina pakotetaan tulitaukoon ennen kuin Venäjän separatistit on riisuttu aseista tai ajettu maasta, voimme vain jäädä odottamaan, missä Venäjä seuraavaksi soveltaa toimivaksi osoittautunutta voimapolitiikkaansa. Baltian maat, Puola ja Moldova ovat jo nyt varpaillaan. Venäjän pyrkimykset eivät nimittäin rajoitu pelkästään Ukrainaan, vaan Putinin käy oman asemansa turvaamiseksi ideologista sotaa koko läntistä poliittista järjestystä ja arvomaailmaa vastaan. Jokainen diktatuuri tarvitsee elääkseen vihollisia, ja Putinin tapauksessa niiksi ovat valikoituneet – seksuaalivähemmistöjen lisäksi – eurooppalaisten yleismaailmallisiksi mielellään mieltämät arvot ihmisoikeuksista, demokratiasta, suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta. Kremlin propagandakoneisto on luonut näistä arvoista hirviön, joka uhkaa koko Venäjän kansan olemassaoloa, ja joka siksi täytyy nujertaa – joko mielikuvin tai asein.

Putinin kotimaan yleisöönsä kohdistama sotapropaganda on jo saavuttanut pisteen, jossa siitä on neuvostopropagandan tavoin tullut itseään ruokkiva ilmiö: valheita peitetään toisilla valheilla, eikä valtiojohto voi mistään hinnasta paljastaa kansalaisilleen olleensa väärässä, saati että sen koko huolella rakennettu fasistinen valtionideologia perustuisi systemaattiselle valheelle. Tästä syystä Putin ei myöskään tule perääntymään Ukrainassa; konflikti tulee eskaloitumaan niin kauan, että Putin joko saavuttaa tavoitteensa tai länsi nostaa aggression hinnan niin korkeaksi, ettei edes Putinin oma lähipiiri ja Venäjän asevoimat sitä suostu maksamaan. Venäjän ja Putinin asema ei ole niin vahva kuin se ulospäin näyttää, mutta jokainen Putinin lännestä saama arvovaltavoitto vahvistaa hänen sisäpoliittista selkänojaansa. Toistaiseksi Putin pelaa Ukrainassa pokeria vielä tyhjällä kädellä, mutta niin kauan kuin bluffi toimii, pysyvät kaikki pelimerkit Putinin käsissä.

//Aleksi Roinila


Tiesithän, että voit seurata Aleksia Twitterissä.

11 reaktioner på ”Ukrainasta, Venäjästä ja tulitauoista

  1. Diplomatia ja logiikka voitaisiin ottaa oppiaineiksi kouluihin jo alauokilta alkaen. (Miksei jo esikoulusta).
    Näiden oppiaineiden ympärille rakennetuilla tunneilla voitaisiin ratkaista jo alaluokilta alkaen ensin kaikki koulukiusaamistapaukset ja muut konfliktit; lapsista ja nuorista kasvaisi taitavia neuvottelijoita jo ennen aikuisuutta.
    Logiikantaju kantaisi puolestaan muutoin pitkälle elämässä, kun ymmärrettäisiin (ja koulussa käytännön esimerkein kouriintuntuvasti havainnollistaen, tilanteita ja vaihtoehtoisia ratkaisumalleja harjoitellen) että hyvä poikii hyvää ja paha pahaa.
    Kansainvälisesti rauhassa elävät valtiot voisivat lempeästi – tai kautta rantain – alkaa antaa sellaista viestiä, että pitävät sotaakäyviien maiden johtajia yksinkertaisesti oppimattomina. Sotaakäyvien maiden johtajia kun ei tosiaankaan ole ainakaan logiikan lahjalla paiskattu. (vai miten se menikään se sanonta, että historiasta opimme ettemme opi mitään historiasta..).
    Diplomatia ja logiikka. Miten olisi?

    Gilla

  2. Insinööri maakunnasta: Talouspakotteet eivät toki ole Suomelle ja EU:lle ilmaisia. Mutta pitkällä aikavälillä niin Suomelle kuin EU:llekin tulee paljon kalliimmaksi, mikäli Venäjän aggressiiviseen voimapolitiikkaan ei puututa ajoissa. Jyrkätkin talouspakotteet nyt ovat tehotessaan paljon halvempia kuin uusi, pitkä kylmä sota, joka kauppasuhteiden lisäksi tuhoaa Euroopan poliittisen vakauden.

    Gilla

  3. Kimi: Venäjän laivastotukikohta Krimillä ei ollut millään tavalla uhattuna ennen kuin Venäjä päätti miehittää niemimaan. Ukrainalla ja Venäjällä oli niemimaan tukikohdista voimassaoleva vuokrasopimus vielä useiksi vuosikymmeniksi eteenpäin, eikä tietääkseni mikään taho ollut kyseisiä sopimuksia purkamassa. Ainoa osapuoli, joka Ukrainassa on syyllistynyt sopimusrikkomuksiin, on Venäjä itse: Kun Ukraina luopui vapaaehtoisesti ydinaseistaan Neuvostoliiton hajottua, Venäjä takasi siitä hyvityksenä Ukrainan alueellisen koskemattomuuden. Venäjä rikkoi sopimusta räikeästi ensin miehittäessään Krimin ja liittäessään sen laittomasti Venäjään, ja nyt käymällä “varjosotaa” Itä-Ukrainassa.
    Venäjää ei liioin ole mikään muukaan taho ollut ajamassa nurkkaan. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Yhdysvallat ja Eurooppa on jakannut Venäjälle avokätisesti avustusta ja tarjonnut läheistä yhteistyötä niin EU:n kuin Natonkin kanssa. Venäjä on itse valinnut vastakkainasettelun linjan pyrkiessään palauttamaan suurvaltastatuksensa etupäässä naapurimaitansa alistamalla.
    Venäjän ulkomailla sijaitsevien tukikohtien ja joukkojen määrä on muuten viime vuodet ollut kasvussa. Venäjä on lisännyt sotilaallista läsnäoloaan huomattavasti viime aikoina muun muassa Keski-Aasiassa ja Valko-Venäjällä samalla, kun sen ilmatila- ja aluevesiloukkaukset muun muassa Itämeren alueella ovat yleistyneet. Mikään taho ei ole siitä huolimatta ollut Venäjän toimintaa patoamassa, vaan Venäjän sotilaallista renesanssia on haluttu ymmärtää. Se on ehkä ollut virhe, sillä kaikki Venäjälle tehdyt myönnytykset ovat vain ruokkineet sen ruokahalua – seuraukset on nähty Georgiassa ja Ukrainassa.

    Gilla

  4. Jyrki: Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Venäjää ei itseisarvoisesti kiinnosta Itä-Ukrainan liittäminen itseensä. Sen sijaan se haluaa kontrolloida Kiovan politiikkaa. Väline siihen on tismalleen sama kuin Moldovassa ja Georgiassakin, eli strategisesti tärkeiden alueiden haltuunotto ja sitä kautta pysyvän epävakauden luominen kohdemaan alueelle. Konfliktin jäädyttäminen niin, että Itä-Ukraina jää pysyvästi venäläismielisten joukkojen haltuun, käytännössä estäisi Ukrainaa hakemasta jäsenyyttä Euroopan unionista tai Natosta.

    Gilla

  5. Ongelma ei ole Venäjä, vaan käynnissä oleva uusi kylmä sota. Onhan se nyt suorastaan absurdia ajatella, että Venäjä luopuisi mukisematta niistä muutamasta hassusta sotilastukikohdistaan, mitä maalla on rajojensa ulkopuolella.
    Ei voi olla sattumaa, että lähes kaikki 2-3 viime vuoden kriiseistä on käyty maissa, jossa Venäjällä on vahva sotilaallinen intressi: LIbya, Syyria ja nyt Unkraina.
    Onko siis kyse Venäjän uhittelusta, vaan nurkkaan ajetun Venäjän puolustautumisesta? Jos kuunnellaan Stratforia, niin kyse on pääosin jälkimmäisestä.

    Gilla

  6. Tässä jutussa on sellainen valuvirhe, että arvioidaan Itä-Ukrainan merkitsevän Venäjälle jotain. Sillä maapalalla ei ole merktystä itsessään. Pihvinä on Kiovan suunta. Jos Kiova lännettyy, niin se olisi katastrofi Venäjän suuruuden palauttamisena kannalta ja tordedoisi Eurasia-fantasiat. Georgian sotaretki toi Venäjälle voiton ja se oli Georgian NATOttamisen loppuminen, ei maapala. Ukrainassa kiista on EU:sta.

    Gilla

  7. Kylläpäs onkin sotaisia ‘ratkaisuja’ heitelty.. Kyllä näillä sotakaluston viemisellä ukrainaan ei saavuteta muutakuin, että venäjän propaganda uutiset käy toteen ja saadaan aivan käsittämätön propagandamyllytys käyntiin…
    Tässähän on talouskasvu vähän lähteny hiipumaan, ja on paljon painetta viedä huomiota pois kehityksen hiipumisesta, mikä olisikaan parempi kuin että saisi propaganda uutiset toteen? Sitä myllytystä ei kestäisi erkkikään. Saatika että edes erkkikään saisi parannettua suhteita sen jälkeen.
    Juu, ei kiitos sotakalusto pullistelulle.

    Gilla

  8. Analyysi tilanteesta on varmasti oikea. Mitä vaihtoehtoja meillä käytännössä on? Venäjään kohdistettavien pakotteiden lisääminen kasvattaa merkittävästi myös sotilaallista jännitettä lähialueella. Toinen ongelma on valittu linja: taloudellinen sodankäynti. Maamme on parasta aikaa taantumassa eikä siitä nouseminen ole näköpiirissä. Venäjän kaupan pysähtyminen johtaisi taloudellisen tilanteen heikkenemiseen entisestään. Kansan sietokyky huonoa talouspolitiikkaa kohtaan on paljon huonompi kuin sotilaallisen kriisin aiheuttamia ongelmia kohtaan.

    Eräs ratkaisu olisi siirtyä taloudellisten pakotteiden linjalta sotilaallisiin toimiin. Esimerkiksi EU:n taisteluosaston ja NRF:n lähettäminen rauhanturvatehtävään Pohjois-Ukrainaan n. 200 km etäisyydelle Itä-Ukrainan taisteluista olisi selvä viesti, joka toimisi paljon selvemmin kuin Venäjään kohdistuva taloussaarto. Se olisi sitä kieltä, jota Venäjä ymmärtää ja kunnioittaa. Ja vaikka se veisi sotaan, se veisi sinne reittiä, jossa oma kotirintama kestäisi.

    Huomautan, etten suoranaisesti tue tätä ratkaisua, sillä se voi ihan oikeasti johtaa sotaan. En kuitenkaan usko, että Venäjään voi vaikuttaa talouspakottein. Vaihtoehtoina ovat sotilaalliset toimet Ukrainassa ja muualla Venäjän rajalla tai tuon kuvaamasi jäätyneen kriisin hyväksyminen.

    Käytännön kannalta tuo hanke on myös sikäli vaarallinen, että taisteluosaston kyky selvitä, mikäli Venäjä päättäisi katsoa EU:n bluffin, on rajallinen. Pitäisi pitää tarkka vaari siitä, ettei Ukrainaan lähetettäviä joukkoja EU:n asevoimien voitaisi yllätysiskulla motittaa ja tuhota. Mahdollinen tappio tällaisessa taistelussa voisi herkästi murtaa EU:n selkärangan.

    Gilla

Kommentera | Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s