Maahanmuuttajat, homot ja naiset, osa 4

Sotilaiden turvallisuuskäsityksestä

Vaikka Suomessa herätettiin henkiin ajatus puolustusmäärärahojen korottamisesta, vallitsevana kehityskulkuna on siirtyminen pois kansallisen puolustuksen käytännöistä kohti laajempia turvallisuusmalleja. Ulkoisten uhkien nähdään ulottuvan valtion rajojen sisäpuolelle ilman, että ne olisivat torjuttavissa perinteisin keinoin ulkorajoille.

Mika Aaltola, Analyysi Ukrainan opetuksista Suomelle: mennyt ei enää palaa.
Lähde: politiikasta.fi

Sotilaat, mukaan lukien upseerit, tarkastelevat turvallisuutta varsin yksioikoisesti. Turvallisuutta tehdään ase kädessä ja paras turvallisuus on sotilaallisissa kyvykkyyksissä, jotka muodostavat riittävän korkean kynnyksen hyökkäykselle. Tämän tarkastelun ulkopuolelta sotilas ei juuri ota kantaa turvallisuuteen, paitsi hymähtelemällä ja virnuilemalla uuden laajan turvallisuuskäsityksen ”hömpötyksille.” Kyber tietysti kiinnostaa, koska se on seksikästä, kuten helikopterit ja panssarivaunut, ja onhan kyberillä selkeästi sotilaallisia ulottuvuuksia. Maailman saaminen polvilleen nappia painamalla on informaatioajan sotiluuden huipentuma.
A pile of guns
Sotilaita joku kutsuisi ehkä hieman tyhmiksi ja yksinkertaisiksi. En sanoisi näin, mutta on syytä muistaa tehtävän perusluonne. Sotilaan työ on aseellinen taistelu, joka on varsin hyvä eufemismi tappamiselle. Sotilaat luottavat ensisijaisesti aseisiin ja voimaan.

Ydintehtävä

Asevelvollisuudeksi kutsutun instituutionaalisen indoktrinaation kautta iskostamme tätä näkemystä myös kansalaisiin. Alla oleva ote eräästä maanpuolustushenkisestä blogista on tästä oiva esimerkki:

”Kaikenlainen kriisinhallintakoulutus yms. rönsyily on supistettava minimiinsä. Myös kaikenlainen ylimääräinen poliittisesti korrekti roska on lopetettava – kaikenlainen mamutus, mokutus ja tasa-arvo hömpötys ei kuulu puolustusvoimiin. Puolustusvoimien tehtävä on tuottaa taistelukykyisin joukkoja, jotka voivat suojella Suomea. [sic]”

nimimerkki mosurit, blogissa mosurit

Puolustusvoimien ydintehtävästä olen samaa mieltä nimimerkin kanssa ja olen minäkin asiaa joskus nuorempana upseerina hyvin suppeasti tarkastellut. Nuoremman minäni mielestä kaikenlainen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja sen esille nostaminen samalla kun ydintehtävästä ei uskallettu puhua sen oikealla nimellä oli hömppää.

Puolustusvoimat on kuitenkin ”of the people, by the people, for the people.” Tehtävämme, johon kuuluu ”kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen;” edellyttää perusoikeuksien kunnioittamista myös omassa toiminnassamme. Näin ollen tasa-arvo ei voi olla hömpötystä. Sama koskee myös ”mamutusta” ja ”mokutusta” — olemme osa suomalaista yhteiskuntaa; olemme suomalainen yhteiskunta pienoiskoossa. Puolustusvoimat osallistaa järjestelmänsä (asevelvollisuus) kautta suuren osan kansasta. Meidän täytyy siksi olla viranomainen, jonka palveluksessa kaikkien on henkisesti ja fyysisesti turvallista olla. Tästä synytyvät myös järjestelmämme suurimmat kontribuutiot yhteiskunnalle ja sen turvallisuudelle.

Syrjäytymisen ehkäisy

Syrjäytyminen on yhteiskunnan suurin turvallisuusuhka. Sen ikävimpiä ilmentymiä ovat mm. Jokela, Kauhajoki ja Myyrmanni. Nämä kolme tapausta ovat riistäneet enemmän ihmishenkiä kuin monet kovemmiksi turvallisuusuhkiksi koetut asiat. Osallistaminen asevelvollisuuteen, eli kutsunnat, palvelus ja seuranta ehkäisevät syrjäytymistä. Mikäli siviilipalvelus olisi yhtä merkityksellinen ja arvostettu kuin asepalvelus — olen aiemmin väläytellyt kansalaispalvelusta — voisimme saada kaikki nuoret tämän turvaverkon piiriin. Yhden menetetyn nuoren hinta on realisoituessaan valtava. Syrjäytymisen ehkäisy ei maksa meille mitään, vaan on osa niitä toimenpiteitä, joilla teemme palveluksesta turvallisen. Keinoissa lähestymme asiaa järkevämmin kuin 15 vuotta sitten, mitä joku voi hössötyksenä ja paapomisena pitää. Lisäarvo syntyy kuitenkin vaivatta itsestään.

Kotoutumisen edistäminen

Maahanmuuttajiin liittyvää väestötiedettä ja sen vaiktusta puolustusvoimiin olen käsitellyt aiemmin.[1, 2] Suomen kansalaisuuden saaneiden määrä nousi merkittävästi vuonna 1998 ja on siitä lähtien pysynyt samantasoisena. Puolustusvoimille tämä merkitsee maahanmuuttajataustaisten kansalaisten suurempaa osuutta. Ottamalla tämä ryhmä asepalveluksen kautta osaksi suomalaista yhteyskuntaa puolustusvoimat edistää kotoutumista ja ehkäisee radikalisoitumista. Tämän takia ”mamutus” on hyvin tärkeä asia. Kohtelemalla ihmisiä rasistisesti eristämme heidät yhteiskunnasta omaksi ryhmäkseen ja radikalisoimme heitä. Kotoutuminen voidaan myös korvata laajemmilla käsitteillä kansalaiskasvatus ja yhteiskuntakelpoisuus. Ei päätehtävä, mutta jälleen vaivatta syntyvä lisäarvo.

Tasa-arvo ja monimuotoisuus

Edellisessä lainauksessa esitetty ”mokutus” tarkoittanee jollain tavalla vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista. Me puhumme mieluummin ”momutuksesta.” Suomalainen yhteiskunta on monimuotoinen ja niin olemme mekin: Nuorempana, palvellessani kouluttajana, Porin prikaatissa johdin alokasjoukkuetta, jossa tunnustettiin viittä uskontoa, puhuttiin seitsemää kieltä, oltiin kahta sukupuolta ja ulkomaan lisäksi kotipaikkakuntia oli etelän Hangosta pohjoisen Sevettijärvelle ja lännen Vaasasta itään aina Kiteelle asti. Sevettijärven poika ei paljoa kotona käynyt. Mutta viikonloppuisin hänen kanssaan aikaa viettivät Lähi-idästä kotoisin oleva islaminuskoinen nuorukainen, kansainvälistä politiikkaa opiskeleva Lapin neito ja Yhdysvaltoihin palvelukseen jälkeen opiskelemaan lähtevä etelä-eurooppalaista syntyperää oleva nuori mies. Monimuotoisuuden huipentuma olisi tietenkin ollut kouluttaja, joka työpäivän jälkeen vetää päälleen Suomen lipulla koristellun pilottitakin, farkut ja Doc Martensit.

Ammattikuljettajakoulutus

Puolustusvoimat kouluttaa vuosittain yli 3500 C- ja CE-luokan kuljettajaa. C-luokan kuljettajille annetaan ajokorttikoulutuksen lisäksi 140 tunnin mittainen ammattipätevyyskoulutus ja CE-luokan kuljettajille 280 tunnin mittainen ammattipätevyyskoulutus. Tässä ei enää puhuta abstraktista lisäarvosta, vaan tuntuvasta panostuksesta suomalaiselle yhteiskunnallle.

Esimiesten valmentaminen

Björn Wahlroos pitää puolustusvoimien johtajakoulutusta korkeassa arvossa. En lähde sanomaan että olemme paras johtajakoulu, mutta olemme suurin ja useimmille ensimmäinen. Johtamiskonsulteille voisin sanoa: Me emme tarvitse Trainers’ Housea, me olemme Trainers’ House. Puolustusvoimat tuottaa valtavasti esimiesosaamista yritysten tarpeisiin, etenkin johtamisen alimmilla tasoilla, esimerkiksi työnjohdon tehtävissä. Opintojen arvostus ja hyväksiluettavuus on edelleen ongelma, mutta monet koulumme käyneet pitävät opetusta hyvänä ja johtajuuteen sekä vastuuntuntoon kasvattavina.

Lopuksi

Ydintehtävänsä lisäksi puolustusratkaisumme tuottaa yhteiskunnalle myös merkittävää turvallisuutta, jota ei luoda ase kädessä sekä osaamista, joka pätevöittää. Se on asevelvollisuuden vahvuus ja ainutlaatuisuus, josta meidän ei tarvitse luopua oli sitten tuleva ratkaisumme (2020+) liittoutuminen tai itsenäinen puolustus.