Liekeissä, osa 4 (Nato-keskustelu)

Photo: the Presidential Press and Information Office
Photo: the Presidential Press and Information Office

Mea culpa

Osallistuessani aktiivisemmin Ukrainan tilanteen myötä esillä olevaan Nato-keskusteluun olen itse syyllistynyt samanlaiseen lyhytnäköisyyteen kuin mistä olen joitain keskustelijoita suominut.

Hyvää on se, että Nato-keskustelua käydään ja haamulta riisutaan lakana. Ukrainan viitekehyksessä käytävä keskustelu jättää kuitenkin varjoonsa paljon olennaisemman arvokeskustelun.

Ukrainan hinta

Valtiosuvereeniteettia kunnioittava ja sitä usein kansainvälisillä poliittisilla aarenoilla puolustanut Suomi on kadonnut. Leijona löydettiin miekkaa vailla varuksistaan riisuttuna karhunkoloon käpertyneenä. Euroopan unionin ja Yhdysvaltain seisoessa housut kintuissa, Krimin niemimaa meni Leningradin šakkimestarille. Venäjän presidentti Vladimir Putin päätti mestarillisen gambiittinsa, jonka uhrina oli Viktor Janukovitš, tsaarimaiseen loistoon puheessaan parlamentille tiistaina iltapäivällä.

news.kremlin.ru – Обращение Президента Российской Федерации. 18 марта 2014 года. Москва, Кремль.

Jäljelle jäävät enää poliittiset ja taloudelliset keinot, joista ei keskinäisriippuvuuden Euroopassa helposti päästä sopuun. Kotimaassa lausutut pakotteiden vastaiset mielipiteet ja pelottelut pakotteiden vaikutuksista kuvastavat joko syvällistä ymmärrystä siitä, miten pakotteet ennemmin kalahtaisivat omaan ja Ukrainan nilkkaan estämättä Venäjän marssia, tai sitten ilmassa on vain pelkoa, arvailuja ja omaan napaan tuijottelua. Pakotteiden tarkoituksena olisi antaa Venäjälle sellainen nyrkinisku, että se lopettaa laittomat toimensa. Sen sijaan näyttää siltä, että Ukrainan alueellisen koskemattomuuden ja itsemääräämioikeuden hinta muodostetaan kauppataseen tai talouskasvun funktiona.

Leijona löydettiin miekkaa vailla varuksistaan riisuttuna karhunkoloon käpertyneenä.

Solidaarinen konsensus Ukrainan suhteen valuu poliittisten irtiotttojen hiekkaan, motiivina kaikki tulevat vaalit ja kannatus. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan kommentti tiukimpien pakotteiden käyttöönotosta osoittaa yhteiseurooppalaista haluttomuutta. Paavo Väyrynen sementoi jo keskustan linjan eikä sairaslomalta palannut puheenjohtaja Juha Sipilä sitä muuttanut. Perussuomalaisten Timo Soini löytää merkillisiä yhtäläistyyksiä Ukrainan ja Suomen tilanteesta.

”Ukraina pysyy Venäjän rajanaapurina ja samoin Suomi. Me tarvitsemme toisiamme taloudellisessa mielessä.”

Timo Soini Helsingin Sanomissa 18.3.2014

Ukrainan huolena ei nyt ole talous. Jos meillä eilisen jälkeen pakotteista vielä vingutaan, niin joko venäjän kuullunymmärtäminen tai englannin kirjallinen koe ei mennyt nappiin.

”In the case of Ukraine, our Western partners crossed the line. ––– They behaved rudely, irresponsibly and unprofessionally. They knew well that Ukraine and the Crimea were home to millions of Russians. ––– Russia found itself at a line from which it could no longer retreat. If you press a spring to the maximum, it will someday uncoil forcefully.”

Venäjän presidentti Vladimir Putin, Kremlissä maaliskuun 18. päivänä 2014.

Suomalaisten päättäjien ja vaikuttajien lausumat mielipiteet pakotteista eivät jää vain Suomeen. Jos emme nyt seiso yhteisten arvojen takana eurooppalaisessa rintamassa löydämme valintamme edestämme. Suomen on uhattava Venäjää pakotteilla vaikka se tulee kalliiksi ja sen lisäksi tehtävä omat ratkaisunsa toimintavapauden säilyttämiseksi suhteessa Venäjän painostukseen. Valitettavasti keskustelua leimaa ongelmakeskeisyys ja naiivius. Vahvat pakotteet vaativat ratkaisuna muun muassa astettaista irtautumista riippuvuudesta venäläiseen energiaan. Kaasun osalta riippuvuutta vähennetään esimerkiksi ydinvoimalla, mutta reaktoreja ei tietenkään voi ostaa Venäjältä.

Pakotteet ovat kuitenkin vain pieni osa keinovalikoimaa. Venäjän presidentin ilmoitettua Krimin liittämisestä federaatioon on selvää, että Euroopassa on kaksi leiriä: Venäjä ja länsimaat. Joukkue pitää valita. Venäjä ei ole demokraattisen Suomen itsenäsyyden turva.

Takaisin Natoon

Henry Kissingerin ja Zbigniew Brzezinskin esitettyä Ukrainalle Suomen mallia, jotkut ehtivät arvioimaan Nato-oven paukahtaneen nenämme edestä kiinni. Eilen Putin avasi sen jälleen. Pahin takaisku Venäjälle pohjoisella alueella olisi Suomen ja Ruotsin välitön hakemus Naton jäseniksi. Jäsenyys antaisi myös poliittiselle johdolle mahdollisuuden olla vahvoja silloinkin kun puntit tutisevat.

Слава

Hatunnosto menee tässä tilanteessa Hesarin ulkomaan ja politiikan toimituksille, jotka ovat tehneet hyvää ja vastuullista journalistista työtä kriisin seuraamisessa, muiden medioiden hakiessa lähinnä hyvän otsikon tuottavia iskulauseilta poliitikoilta. Hesarin mielipiteet, kolumnit ja toimituksen esimiesten näkökulmat ovat mahdollistaneet monipuolisen kuvan muodostamisen aiheesta.

Esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

5 reaktioner på ”Liekeissä, osa 4 (Nato-keskustelu)

  1. Kiitos vastauksesta, Sampo!
    Vastaaminen kommentteihin kestää tällä hetkellä muiden kiireiden takia hieman tavallista kauemmin.

    Vastaukseni: Ei, Suomi ei olisi velvollinen lähettämään sotilaita kriisinhallintaoperaatioihin (Huom! Käytän termiä kriha-operaatiot, koska se käsittää sekä perinteiset rt-operaatiot että myös vaativammat operaatiot, joissa osapuolia erotetaan asevoimilla tai joissa tuetaan maan laillista hallitusta asymmetristä toimijaa (ei-valtiollinen, löyhästi tai epämääräisesti järjesteytynyt) vastaan.

    Tässä oikeastaan piilee Naton vastustajien kompastuskivi. Ensin sanotaan, että Nato ei auttaisi meitä hyökkäyksen kohdatessa vaikka olisimme jäseniä ja samaan hengenvetoon kerrotaan miten suomalaiset joutuisivat sotimaan muiden kuin jäsenvaltioiden eteen.

    En itse tee erottelua perinteisten rt-tehtävien ja muiden välillä. Maailmalla on konflikteja, joiden ratkaisemiseen osallistuminen on Suomen etujen mukaista. Jokainen osallistuminen antaa jotain myös kansalliselle puolustukselle. Useimmiten kyse on osaamisesta. Valtionjohdon tehtävänä on käyttää harkintaa tapauskohtaisesti tässä asiassa. Tärkeintä mielestäni on johdonmukainen Suomen arvojen, demokraattisten (lisä)arvojen ja turvallisuuden ja yhteiskuntien eheyden tukeminen. Keinot voivat olla monia. Esimerkiksi muut voivat lähettää taistelevia joukkoja, kun Suomi lähettää siviiliosaamista. Tämä on ”Comprehensive approach,” eli käyttöön koko keinovalikoima, sotilaiden rooli alussa suuri, sitten pienenvä ja muut keinot keskiöön. Jokainen maa antaa sitä mitä parhaiten osaa.

    Gilla

  2. Kiitos vastauksesta! Siis muita Nato-maita oltaisiin velvollisia puolustamaan, jos niihin kohdistuisi hyökkäys, mutta ei oltaisi velvollisia lähettämään sotilaita esim. Afganistaniin sotimaan vaan voitaisiin lähettää heitä esim. rauhanturvatehtäviin?
    Niimpä, mitä sitä Venäjän reaktioita miettimään, eihän me oltais edes itsenäistytty 1917, jos oltais aina mietitty mitä venäläiset on meidän tekemisistä mieltä.

    Gilla

  3. Kiitos kommentista Sampo!

    Nato-jäsenyydessä tärkeää on artikla 5:n velvoite. Muistetaan kuitenkin, että se koskee vain jäsenmaita ja niiden aluetta. Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella artikla 5 ei päde, eli Nato on aidosti puolustusliitto.

    Operaatioiden suhteen päätämme nyt mihin lähdemme eikä se jäsenyyden myötä muuttuisi. ISAF operaation osallistujat lukumäärineen nätet täältä:
    http://www.isaf.nato.int/troop-numbers-and-contributions/index.php
    Kaikki jäsenet ovat mukana, mutta laajuus vaihtelee suuresti. Esim. Yhdysvaltojen naapuri on aika vaatimaton.

    Venäjä varmaan reagoisi ja uhittelisi jäsenyysprosessin aikana, kuten kirjoituksessani toin ilmi. So what?
    Karrikoitu kysymys: Perinteiset YYA-pohjaiset suhteet vai suvereeni valtion turvallisuus?

    Gilla

  4. Sulla on hyviä kirjoituksia tästä NATO-aiheesta. Minäkin kannatan Suomen NATO:on liittymistä, olin pohtinyt sitä jo kohta jälkeen kun Putin nousi uudestaan presidentiksi Venäjällä. Ukrainan kriisi oli sitten piste i:n päälle. Eli KYLLÄ NATO:lle!
    Huonona puolena NATO:on liittymisessä on tottakai suomalaisten sotilaiden joutuminen osallistumaan sotaoperaatioihin eripuolilla maailmaa ja mahdollisesti menettämään henkensä.
    Mikä on arviosi: jos Suomi olisi NATO:n jäsen kuinka paljon pystyisimme määräämään siitä, mihinkä operaatioon suomalaiset sotilaat lähtevät ja mihin ei? NATO-mailla on mun käsittääkseni “itsemääräämisoikeus” mihin operaatioihin omia sotilaita lähetetään. Vai olenko ymmärtänyt oikein?
    Mielestäni Suomessa pelätään NATO:on liittymisessä myös liikaa Venäjän mahdollisia reaktioita. Voin olla väärässäkin, mutta käsittääkseni Baltian maille ja Puolalle ei ole tullut mitään vakavia selkkauksia Venäjän kanssa siitä että ovat NATO:on liittyneet.

    Gilla

Kommentera | Kommentoi