Hyvää naistenpäivää!

International Women's Day 2014 poster
International Women’s Day 2014

Kunnioitetut Suomen ja maailman naiset! Esitin Teille Twitterissä naistenpäivän kunniaksi kysymyksen.

Olen aiemmin, osana asevelvollisuuskeskustelua käsitellyt naisten roolia ja osallistumista yhteiskuntamme rauhan, konfliktin ja turvallisuuden hallinnan rakenteissa. Näkökulmani perusta tähän on ollut YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325, jota aika vaihtelevasti on edistyksellisissä länsimaissakin toimeenpantu. Alla keskeinen naisia koskeva ote aiemmasta (ehkä jopa provokatiivisesta) merkinnästäni:


Turvallisuusneuvosto […] kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan naisten kasvavan edustuksen kaikilla päätöksentekotasoilla kansallisissa, alueellisissa ja kansainvälisissä instituutioissa sekä mekanismeissa konfliktien estämiseksi, hallinnoimiseksi ja ratkaisemiseksi;

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 (2000)

Tässä on (taas) syytä nostaa esille Norja, joka teki asepalveluksesta sukupuolineutraalin. Merkittävänä perusteluna Norjan päätöksessä oli naisten osallistumisen ja vaikuttamisen lisääminen.

Hyvät naiset, miehenä olen tietysti sitä mieltä, että ne keskimäärin 16,2 kuukautta, mitkä hedelmällisessä iässä käytätte lasten kantamiseen, ovat jo itsessään täysin suoritettu kansalaisvelvollisuus. Välinpitämätön suhtautumisenne todelliseen tasa-arvoon kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja vaahtoaminen esim. naisten eurosta ei murra rakenteita, jossa mies puolustaa kotia, kantaa leivän pöytään ja nainen hoitaa lapsia. Hyvää työtä, Suomen naiset. Jatkakaa näin!


Nyt, hyvät naiset, tarkennan kysymystäni ja pyydän Teiltä vastausta:

Mitä aiotte itse tehdä sen eteen että pääsette täysivaltaisina osallistumaan kaikilla tasoilla niihin rakenteisiin, joissa konflikteja estetään, ratkaistaan ja rauhaa rakennetaan?

Kommenttikenttä on vapaasti käytössänne. Otan myös vastaan vieraskyniä.

3 reaktioner på ”Hyvää naistenpäivää!

  1. Kiitos sinulle tärkeän keskustelun jatkamisesta. Toivottavasti naistenpäivä on ollut hyvä myös itsellesi! Ymmärrän tässä yhteydessä naisilla tarkoitettavan niitä, jotka ovat vapautettuja asepalveluksesta sukupuolensa vuoksi. En mainitse tätä tarkennusta viilatakseni pilkkua, vaan se liittyy kokemukseeni siitä, ettei juridisesta sukupuolesta voi päätellä paljoakaan siitä mihin ihminen kokee voivansa samaistua ja miten hän ymmärtää itsensä.

    Mitä siis tarkoitetaan kysymyksellä naisten osallistumisesta tu/pupo-areenoille? Eihän se ole kuin osallistua, vai? Itselleni särähtää korvaan aika pahasti tuollainen jaottelu, että käsitetään naiset ja miehet erilaisina toimijoina alueilla, joissa sukupuolella sinänsä ei tee mitään. Toki ymmärsin, että kritiikkisi kohdistuu lähinnä siihen, että naiset itse toisinaan pönkittävät tätä eroa. Toisaalta, anekdoottina omalta alaltani: olen huomannut että monet itseäni vanhemmat naiskuvanveistäjät korostavat tuota nais- etuliitettä, ja saattavat jopa argumentoida sekä sisältö- että tekniikkakysymyksiä jostain (itselleni hämäräksi jääneestä) naisajattelusta käsin. Nuoremmat tekijät eivät sen sijaan tunnu tunnistavan tällaista jaottelua, vaan tekevät mitä tekevät, sukupuolidiskursseista välittämättä.

    Kysymyksesi liittyy vahvasti asevelvollisuuskeskusteluun. Jatketaan siitä. Olen miettinyt usein syitä sille etten ole käynyt armeijaa. Moraalista tai eettistä syytä ei ole ollut, päin vastoin. Tässä yksi syy pois jäämiselle: jos ei pyydetä, niin voi olla aika suuri kynnys itse ilmottautua mukaan. Ei kaikille, mutta ihmiset ovat tässäkin erilaisia: toiset ovat rohkeampia ja aktiivisempia, he tietävät ajoissa mitä ovat ja mitä haluavat, toiset tarvitsevat kokemuksen että minuakin on kutsuttu ja että minä kuulun joukkoon. Asioita hautoessa voi moni otollinen hetki liukua ohi. Jos on luonteeltaan sellainen, että pelkää epäonnistumista ja luovuttamisesta seuraavaa häpeää, niin kynnys yrittää voi olla liian korkea. Ajattelen, että velvoittaminen tuo selkeämmin luvan myös mokata. Lisäksi mukaan lähteminen vain korostaisi sosiaalista eroa: muut ovat velvoitettuja mutta minä olen vapaaehtoisesti mukana, ei se tunnu samalta. Jäämällä pois tuo asetelma on helpompi sivuuttaa. Jos palvelusvelvollisuus koskisi minua, menisin ilman muuta ainakin kutsuntoihin katsomaan kelpaanko mukaan. Vain siksi, että se kuuluu asiaan.

    Todellista tasa-arvoa olisi se, että sekä naiset ja miehet että ne muutama muukin saisivat valita asepalveluksen tai päätyä siviilipalvelukseen, samoin ehdoin, syvällisin tai pinnallisin syin. Kuinka moni poika menee kutsuntoihin erityisen isänmaallisuuden innoittamana tai erityisen tietoisena siitä mihin laajempaan kontekstiin hänen tekonsa liittyy? Kuinka moni poika valitseekaan armeijan siksi että ”tyttöystävä käski”? Tasavertaisuutta on se, että normit, vapaudet ja velvollisuudet muodostuvat yhtäläisiksi. Tasavertaisuutta on myös se, että saa samoista lähtökohdista kieltäytyä aseellisesta palveluksesta. Naisten kohdallahan kieltäytymisoikeudesta on turha puhua, jos kerran ei edes kysytä. Tasa- arvoa on, että ihmisille annetaan vastuita ja velvollisuuksia kykyjensä, ja vain kykyjensä, perusteella. Tasa-arvoa asepalveluksen suhteen tarvitaan myös siksi, että juridisen sukupuolen perusteella jaotteleva järjestelmä on useimmille (sekä miehille että naisille) kivuton ja huomaamaton, mutta joidenkin kohdalla se vahvistaa ulkopuolisuuden ja syrjään jäämisen kokemuksia, tavoilla joita voi olla vaikea avata. Marginaalista ehkä, mutta ei merkityksetöntä.

    Gilla

Kommentera | Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s