På svenska här.
Ruotsalainen antimilitaristinen verkosto Ofog paljasti ruotsalaisen turvallisuuspoliittisen bloggaajan Wisemanin henkilöllisyyden.
”Carl Bergqvist, joka palvelee F21:ssä Luulajassa majurina on Wiseman.”
Antimilitaristinen verkosto Ofog
Ofog perustelee valintaansa näin: ”Wisemanilla on ‘ainutlaatuinen valta-asema puolustuskeskustelussa’. Ratkaisevaa avoimelle ja demokraattiselle yhteiskunnalle on, että valtaa [käyttävät] ihmiset voidaan tarkastaa ja asettaa vastuuseen teoistaan ja lausumisistaan.”
Torjun tämän perustelun. Ofog ei voi viitata ‘avoimeen ja demokraattiseen yhteiskuntaan‘ ja samalla loukata sananvapautta (=Wisemanin oikeutta esiintyä julkisessa keskustelussa yksityishenkilönä ja pseudonyymilllä ) sekä heikentää luottamusta tietojenantamisoikeuteen, selvityskieltoon (efterforskningsförbud), kostotoimien kieltoon (repressalieförbud) ja lähdesuojaan (=me selvitämme henkilöllisyytesi ja käytämme tietoa miten haluamme). Ofogin toiminta ei ole demokratialla perusteltavissa ja iskee ironisesti juuri siihen toimintavapauteen, jonka verkosto itse saa mainituista perusoikeuksista. Omaa oksaa sahattiin…
Ruotsin puolustusvoimien viestintäpäällikkö Erik Lagersten osoitti voimakkaan tukensa majuri Bergqvistille, painottaen demokratian perusarvoja ja edellä mainittuja perusoikeuksia.
Puhun intohimoisesti ja kateudella ruotsalaisten perusoikeuksista, koska meillä Suomessa ei ole yhtä laajoja oikeuksia. Sananvapaus asuu meilläkin, mutta esimerkiksi tietojenatamisoikeutta ei lainsäädäntömme tunne, eikä myöskään niitä suojamekanismeja (kieltoja), joita siitä loogisesti seuraa. Suomessa oikeus antaa tietoja on rajatummin suojattua lähdesuojalla laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (16 §).
Suomessa sanavapauden rajat – ja rajojen asettajat – ovat siten harvinaisen selviä, että useimmiten niitä asettaa viranomainen lain sijaan(!) Epäselvää monille virkamiehille lienee oikeus esiintyä yksityishenkilönä pseudonyymillä. Sosiaalisen median aktiivisimman valtiotoimijamme, ulkoministeriön kanta tähän on salliva, kun puolestaan puolustusministeriö ja puolustusvoimat kehottavat toisin. Poliisilla lienee ollut eniten näitä tapauksia eri asteisissa hallinto-oikeuksissa, mutta silti ei linja sielläkään ole ihan selvä. Monet virkamiehet valitsevat kuitenkin esiintyä anonyymisti julkisessa keskustelussa, koska omalla nimellä esiintyminen ei uranäkökulmasta ole viisasta, varsinkin jos kritiikkiin taipuvainen ääni löytyy vähääkään alempana organisaatiosta.
Post scriptum -lisäys: Vuoden ruusu menee ulkoministeriölle, joka kaikessa toiminnassaan on valtakunnan selkein, aktiivisin ja vuorovaikutteisin ministeriötason viestijä. Hats off!
Omalta osaltani voi todeta, että minulla ei ole ollut anonyymiteetin suhteen todellisia vaihtoehtoja. Olen suomenruotsalainen upseeri ja kirjoitan suht’ sujuvasti molemmilla kielillä. Kirjoitusteni aihepiirin huomioiden olisi hyödytöntä ja jopa hieman hölmöä kirjoittaa salanimellä. Ja sen takia olen kyllä joskus joutunut kokemaan pettymyksiä.
Tuntuu järjenvastaiselta että puolustusvoimat, jonka tehtäviin kuuluu ”[…] kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen; […]”, edustajiensa (johtajiensa) kautta ryhtyy rajoittamaan yksilön sananvapautta. En lähde avaamaan käymiäni keskusteluja – niihin sovellan aina absoluuttista salassapitoa – mutta tuntuu siltä, että meillä on organisaatiossamme valtava puute perusoikeuksien ymmärtämisessä ja kunnioittamisessa.
Elämme järjestelmässä, jossa tiettyjä perusoikeuksia säätelevät pikemminkin totalitaariselle järjestelmälle ominainen arvo ja asema kuin demokratialle tunnusomainen perustuslaillinen ihmisyyys. Niin kauan kun tämä ei muutu, emme tule näkemään sotilaita aktiivisina osallistujina julkisessa turvallisuuskeskustelussa. Hidas muutos on kuitenkin nähtävissä. Toivoa on!
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014!
//James Mashiri, kapteeniluutnantti, merivoimat.
Pakollinen vastuulauseke:
Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä vältttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa. Sotilasarvon ja puolustushaaran lisääminen allekirjoitukseen on viittaus paljastusta koskevaan julkisuuteen. Se ei merkitse viranomaisen edustamista.
Random thoughts 
Lisättäköön vielä tapaukseen Wiseman, että ymmärrän hyvin hänen tarpeensa kirjoittaa julkisesta asiasta anonyymisti.
GillaGilla
@adde, kuten Jamesille kirjoitit, ” pidän kuitenkin blogiasi erittäin tärkeänä, osin koska esiinnyt omalla nimelläsi”. Samasta syystä en normaalisti vastaa anonyymiin nettipalautteeseen millään tapaa, harvoin edes luen sitä. Koska Jamesin blogi on omanlaisensa foorumi, teen nyt poikkeuksen ja vastaan kysymyksiisi.
Onko sinusta naiivia, että varusmies kirjoittaa varusmiesten maailmasta varusmiesten silmin? Minusta on naiivia, että pistät toisen henkilön kirjoituksia alokasshokin piikkiin vielä kuuden kuukauden jälkeenkin.
Totta kai varusmiehen maailma on naiivi. En näe merkityksellisenä kirjoittaa siitä, mitä armeija on yhdelle promillelle, jos 999 promillea eivät saa aikaiseksi merkittävämpää ulosantia kuin TJ-raaputukset tupakkakatoksen seinässä. Ei minulle ole huudettu, että tasku kiinni. Ei minulle uskalleta huutaa. Huutoa sivusta seuranneena halusin kuitenkin tuoda tämän ilmiön esiin. Samalla tapaa olen tavannut paljon älykkäitä upseereita, mutta kaikella kunnioituksella, terävimmät heistä eivät ole niitä kesäkessuja, joita varusmies näkee metsässä. Siksi kirjoitus upseerien älykkyydestä.
Minusta on aiheellista nostaa esiin, minkälaisen kuvan tavallinen varusmies saa palveluksesta.
Mitä tulee limbojen vetämiseen, en voi olla siitäkään samaa mieltä. Olen ansainnut ampumataitomerkkini. Olen suunnistanut joka kerta yksikön kolmen parhaan joukkoon. Sain täydet pisteet johtajataitoradasta. Sain vertaisarvioinnissa yksikön parhaat johtajapisteet. Nimeni oli jo AUK-listalla, mutta minut komennettiin Pääesikuntaan erityistehtäviin, koska puolustusvoimat koki että minusta olisi enemmän hyötyä jossakin muualla kuin johtajakoulutuksessa. Enkä kotiutunut 5,5 kuukauden jälkeen, vaikka osa olisi sitä varmasti toivonutkin.
Ja kyllä, olen saanut työtarjouksia puolustusvoimilta. Voit siis unohtaa argumentit siitä, kuinka sodan ajan johtaminen sitä ja tätä.
Jos kaipaat tositteita osaamisestani, CV löytyy LinkedInistä. Ennen kuin kyseenalaistat tekemisiäni ja valintojani enempää, ole hyvä ja kerro toki omat meriittisi, omalla nimelläsi. Sitä ennen en aio vastata anonyymeihin kyselyihin siitä, minkälaisia keskusteluja olen Pääesikunnassa käynyt ja keiden kanssa.
Toivon, että osallistut keskusteluihin jatkossakin. Sen lisäksi toivon kuitenkin, että argumentoit itse asiaa, et sen esittäjää vastaan. Tai jos argumentoit henkilöä vastaan, tee se omalla nimelläsi.
Parhaimmillaan anonyymit nettikeskustelut ovat viihdyttäviä. Pahimmillaan ne ovat kuin kirjoitusta vessan seinässä: sitä syntyy, kun ihmisellä on tarve tuottaa paskaa. Toisen persoonaan kohdistuvat anonyymit olettamukset ovat merkityksettömiä.
GillaGilla
Hienoa löytää työyhteisöstään se oma paikka, joka sparraa, kannustaa ja kritisoi. Niitä paikkoja löytyy myös puolustusvoimista 🙂
Jatka samaan malliin James!
GillaGilla
Kiitos kannustuksesta, sitäkin tarvitsen! Kirjoittaminen on välillä raskasta, johtuen eräiden arvostamieni henkilöiden mielestäni vanhanaikaisista näkemyksistä. Omat esimiehet ovat kuitenkin tukeneet ja etenkin oma ikäluokka +/- joitain vuosia sparraa, kannustaa ja kritisoi hienosti. 99-prosenttisesti tämä on pelkkää plussaa. Tulee luettua enemmän ja laajemmin kuin ennen ja onhan tiivis uutisseuranta antanut eväitä työhön aseellisen taistelun parissa.
Nyt minulla on rakenteilla postaus Sälenin seurantaa varten. Maiden puolustuspolitiikan eroavaisuuksien ja yhtäläisyyksien vertaaminen tulee olemaan kiinnostavaa kun TP vierailee Sälenissä!
//James
GillaGilla
Jatka vain samaan malliin, sinua ei ainakaan tarvitse ”paljastaa”. Tämän tyyppisiä blogeja (tai yleensäkin asiaa maanpuolustuksesta mediassa) on liian harvassa. Ruotsin puolustuspolitiikan vertaaminen omaamme on myöskin tervetullut näkökulma. Mahtavaa, että meistä alan ammattilaisistakin löytyy ihmisiä joilla riittää ns. siviilirohkeutta nostaa kissa pöydälle.
Terv. Nuorempi kollegasi, kuitenkin salanimen takaa
GillaGilla
Kiitos kolumneistasi, Tommi!
Ne ovat olleet hienoja taukokuvia varusmiespalveluksen ja ajankohtaisten aiheiden ääreltä. Eniten minua havahdutti juttu syrjäytymisen ehkäisemisestä. Kommentoijista useimmat toistivat liturgisesti sotilaallista päätehtävää ja hylkäsivät täysin tämän yhteiskunnallisen tehtävän, jonka pv on itsekin ottanut omakseen. Niin, pv:n lausuttu linjahan on osallistua tehokkaasti syrjäytymisen ehkäisemiseen. Näin ollen keskustelun ei pitäisi koskea sitä mitä teemme, vaan miten sen parhaiten tekisimme. Tässä osuit mielestäni asian ytimeen!
Myös kolumni älykkyydestä oli hyvä, joskin väärä aika ja paikka; keskustelu upseerien älykkyydestä ja strategisesta sekä akateemisesta osaamisesta on sallittua taas muutaman vuoden päästä, sen verran ison naarmun Suomen upseerikunnan panssariin taisi Mika Aalto tehdä. Tästä aiheesta olen vailla täyttä mieltä, mutta olen kysynyt itseltäni miksi sotaväki, jonka perustehtävä on aseellinen taistelu tarvitsisi strategisesti älyttömän lahjakasta ja akateemisesti erityisen kyvykästä upseerikuntaa? Toimeenpano- ja paineensietokyvyt vaikuttaisivat olevat keskeisempiä. Aallon määritelmä clausewitziläisestä strategista on hyvinkin monimutkainen – ehkä tarpeettoman laaja minulle ymmärrettäväksi 🙂
Odotan innolla seuraavaa! Muista twiitata linkki heti kun julkaistu!
GillaGilla
@ James (tällä kertaa suomeksi, yleensä kommentoin äidinkielelläni ruotsiksi)
Vaikken ole vakuuttunut kaikista kirjoituksistasi pidän kuitenkin blogiasi erittäin tärkeänä, osin koska esiinnyt omalla nimelläsi, osin koska uskallat esittää omia mielipiteitäsi ja osin koska kirjoitat molemmilla kotimaisilla.
Jatka avoimella ja suoralla tyylilläsi.
PS.
Jotenkin avoin debatti on Suomessa luontevampaa ruotsiksi kuin suomeksi. Tämä lienee kulttuurillinen perinne.
@ Tommi Hermunen
Mitkä ovat ne ”tietyt tahot” jotka haluavat rajoittaa sananvapauttasi?
Itse pidä kirjoitelmiasi naiiveina ja olen niitä kommentoinut (eri nick:illä) hesarin palstalla, mutta sinulla on tietenkin täysi oikeus esittää mielipiteitäsi alokasshokissa.
Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa, veditkö limbot, ts. teit 5,5 kk vai pyritkö pääsemään zydeemistä paremmin selville aliupseerikoulun ja RUK:n kautta.
Ymmärrän että yrittäjänä ylimääräiset 6 kk ovat kalliita ja parikymppisenä ne tuntuvat halvemmilta, mutta menestyvänä miehenä sinulla tulisi olla mahdollisuus päästä pidemmälle.
Miten on?
GillaGilla
Ei rajanveto Suomessakaan ole itsestäänselvää. Kirjoitan Hesariin omalla nimelläni ja naamallani. Kuvassa minulla on siviilivaatteet päällä ja kuvauksessa lukee ”Kirjoittaja on Brysselissä asuva yrittäjä, joka aloitti heinäkuussa alokkaana Suomen armeijassa.”
Silti tietyt tahot antavat minulle palautetta siitä, mitä voin kirjoittaa ”Pääesikunnan miehenä”, ikään kuin puhuisin puolustusvoimien suulla. Media on murroksessa, eivätkä kaikki sitä ymmärrä.
GillaGilla