Tapaus ÖB – Ruotsin puolustuksen kriisi, osa 2.

Ruotsin puolustusvoimien ylipäällikkö (ÖB) Sverker Göranson antoi vuodenvaihteessa Svenska Dagbladetille haastettelun, jossa hän kertoi että Ruotsi selviää hyökkäyksestä viikon verran yksin. Puolustusministeri Karin Enström tuli sen jälkeen esiin ja kertoi että tällainen puolustuskyky on kohtuullisesti mitoitettu vallitsevaan turvallisusympäristöön ja vastaa muiden Euroopan maiden kykyjä.

ÖB Sverker Göranson.

ÖB sai vastaansa suuttumusta ja ylistystä. Lausumaa kutsuttiin yhtäältä poliittiseksi pommiksi ja toisaalta puolustusvoimien arvojen (Öppenhet, resultat, ansvar; ÖRA) mukaiseksi suoraselkäisyydeksi. Sälenin konferenssin ensimmäisenä päivänä ÖB sairastui. ÖB kertoi epäilleensä normaalia vatsatautia, mutta kysymys olikin jostain vakavammasta ja ÖB on sairaslomalla. Ruotsalaisten parhaat puolet, iloisuus, myötätunto ja välittäminen, tulivat esille. Krya på dig ÖB-sivu (Parane pian, ÖB) facebookissa on jo saanut 7500 jäsentä. Kannustus varmaan lisäntyy, kun ÖB tänään (31.1.) ilmoitti kirjeessä henkilöstölleen, että sairasloma jatkuu maaliskuun puoleenväliin asti.

Saipa sitten ÖB vielä kimppuunsa syyttäjäviraston, joka Säpon ja muiden kanssa selvittää (ei siis vielä tutki) onko ÖB syyllistynyt maanpetosrikokseen (obehörig befattning med hemligt uppgift, Suomen lain vastaavuus: turvallisuussalaisuuden paljastaminen, RL 12:7) Syytttäjä yritti potkia pallon kulmuriksi oikeuskanslerille, joka puolestaan palautti asian takaisin syyttäjälle.

Päivitys 1 helmikuuta: Ruotsin syyttäjänvirasto on ilmoittanut, että ÖB:stä vastaan ei aloiteta esitutkintaa.

Oma organisaatio tuki ÖB:tä. Puolustusvoimien viestintäjohtaja Erik Lagersten kertoi, että kyse on tiedoista, jotka voidaan kerätä julkisista lähteistä. Viimeisimmän ulostulon teki apulaisoperaatiopäälikkö, kenraalimajuri Berndt Grundevik, joka totesi että maata kyetään puolustamaan yhdellä alueella viidestä. Puolustusministeri vastasi tähän linjaamalla että koko maata puolustetaan, vaikka ko. vaatimus kaikessa hiljaisuudessa poistui laista jo vuonna 2009, kun puolustusvoimat sai uudet tehtävät.

Todellinen sammakko pääsi pääministeri Reinfeldtin suusta kun hän kutsui puolustusta erityiseduksi ja vertasi ylipäällikköä lobbariin. Puolustus ei siis hallituksen mielestä ole julkishyödyke ja yhteinen etu, vaan painii samalla tasolla kuin työmarkkinajärjestöt ja muut etujärjestöt. ÖB on siis hallituksen mielestä lobbari. Puolustusministerikään ei eduskunnassa ottanut suoraan pääministerin lausuntoon kantaa, vaan muotoili suoraan kysyttäessä vastauksen ”puolustus yksi valtion päätehtävistä”.

Ruotsin puolustusvoimat on kunnossa. Siitä pitävät huolen ammattitaitoiset sotilaat, joiden kanssa suomalaisetkin taistelevat rauhan puolesta kaukomailla. Mutta Ruotsin puolustuspolitiikka voi pahoin. Hallituksen maalaama kuva aiempaa vahvemmasta ja kyvykkäämmästä puolustuksesta alkaa haalistua. Kansa herää nyt siihen, että vuosittain on maksettu 42 miljardia kruunua olemattomasta kyvystä.

Miten tämä sitten liittyy Suomeen? Ruotsi teki ensimmäisen nykytilanteeseen liittyvän puolustuspäätöksensä vuonna 1996. Tästä ja sitä seuranneista puolustuspäätöksistä vuosina 2000 ja 2004 alkoi perusteiden, eli laajaan reserviin perustuvan asevelvollisuusarmeijan (invasionsförsvaret) muuttaminen korkean valmiuden suorituskykyiseksi minivoimaksi (insatsförsvaret) ja koko maan puolustamisen periaatteen katoaminen. Liittoutumattomuuden sijaan alkoi myös yhteistyön ja keskinäisriippuvuuden korostaminen. Lopulta, 13 vuotta myöhemmin saatiin päätös, joka pani asevelvollisuuden hyllylle ja määäritteli uuden sotajaotuksen (IO 2014). Uusi organisaatio ei kuitenkaan ole käytössä 2014, vaan toimitus viivästyy vuoteen 2019. 10 vuotta päätöksestä, siis.

 

Meillä on edessämme sama vaikea tie ja samat haasteet. Suomen puolustus nojaa kolmeen ”pyhään” peruspilariin:

  • asevelvollisuus,
  • sotilaallinen liittoutumattomuus ja
  • alueellinen puolustus.

Lisäys 1 helmikuuta: Näiden kolmen pilarin perustana on luja maanpuolustustahto, joka siis on keskeinen käsite.

Puolustusministeri Carl Haglund ja puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen ovat hyvin selkeästi kertoneet, että nykyrahoituksella päästään vuoteen 2015, mutta sen jälkeen tarvitaan lisää panostusta tai perusteiden muuttamista. Puolustusvoimauudistuksesta uhkaa syntyä puolustusuudistus, jossa perusratkaisuun on kajottava voimakkaalla kädellä, koska peruspilarimme nojaavat toisiinsa.

Pienellä pintaremontilla ei siis enää selvitä. Tilanne muistuttaa pallopeliä, jossa tähtipelaaja on loukkaantunut — kaikki siirtelevät palloa hyvin, mutta kukaan ei uskalla tehdä maalia. Koko asia on hassusti hallituskauden sitoma. Vastuuta annetaan seuraavalle hallitukselle ja harva on halukas avaamaan keskustelua asiasta. Kyllä sitä vielä ehditään, tuntuu olevan yleinen käsitys eduskunnasta aina presidentinkansliaan asti. Aseellinen maanpuolustus tuntuu Suomessakin olevan erityisetu, joka laitetaan turvallisuuden tikkailla aina alimmaksi ja jota ajetaan sen mukaan mikä hallitus maassa on.

Herätys! Puolustus on koko kansan asia, jossa ratkaisut perustuvat vallitsevaan turvallisuusympäristöön ja sen arvioituun kehitykseen. Raha on tänä päivänä ratkaiseva tekijä. Tämä kehitys tulee voimistumaan erityisesti Pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa, joissa on kehittymässä vakava kestävyysvaje. Vuonna 2015 varoja julkisen sektorin ylläpitämiseen on todennäköisesti paljon vähemmän kuin ennusteet lupaavat. Puolustusvoimat häviää budjettikamppailun kaikille muille hallinnonaloille. Siksi meidän on jo tänään syytä aloittaa sekä analyyyttinen että tunteellinen keskustelu puolustusratkaisustamme eikä luottaa siihen että aika kyllä hoitaa. Puolustuksen peruspilarit on valettu niin syvälle Suomen kansaan, että niiden esiin kaivaminen varmasti sattuu. Ruotsia vertailukohtana käyttäen voidaan ajatella, että jos päätökset saadaan vuonna 2016, niin toteutunut uusi ratkaisu häämöttää vasta vuodessa 2026. Siinä välissä on monta vaaran vuotta hyvin varustautuneen naapurin vieressä, jonka poliittinen kehitys ei ole ennustettavissa. Vaihtoehtona on tietysti ruotsalaiseen tapaan todeta, että puolustuskykyä koskevat pohdinnat ovat turhia, koska maatamme ei mikään uhkaa.

Ruotsin kehitystä on hyvä seurata, jotta ei tarvitse tehdä samoja virheitä. Yksi oppi on se että parhaatkin hallituksen päätökset ja suunnitelmat toteutuvat vain osittain ja vuosia myöhässä. Puolustusvoimauudistus 2015 on jo toimeenpanovaiheessa. Siitä keskusteleminen on vähemmän tärkeää. Todella tarpeellista on miettiä Suomen puolustusta 2020.

2 reaktioner på ”Tapaus ÖB – Ruotsin puolustuksen kriisi, osa 2.

  1. Kiitos Janne!
    Hyvä esimerkki tuosta on Ruotsin valmisteilla oleva LFU2040. Ja mennäänhän meilläkin jo 2030/2035 vuosissa teknologian ja doktriinin suhteen. Sitten on tämä osuus, joka etenee nelivuotisjaksoissa VNS:n tapaan. Olisiko ‘dikotominen’ hyvä sana kuvaamaan poliittisen ohjauksen ja puolustussuunnittelun suhdanneriippuvaista suhdetta?

    Gilla

  2. Hyvä posti. Pienenä tarkennuksena se, että puolustuksen tulevaisuuden pohtiminen on syytä ulottaa ainakin muutama vuosikymmen pidemmälle kuin vain seitsemän vuoden päähän.

    Gilla

Kommentera | Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s