Valhe, emävalhe ja tilasto. Osa 3. (Tietääkö kansa?)

Den svenska versionen hittar du här.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) on saanut ansaittua huomiota vuosittaisella mielipidemittauksellaan. Suomalaisten mielipiteet maanpuolustuksesta ovat olleet lehtien palstoilla, uutisten otsikoissa ja kolumnien aiheina.

Kohdennetun pika-analyysin tuloksista teki puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö (ps) ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak vastasi hänelle nopeasti. Helsingin Sanomat käsitteli asiaa lähes tylsän neutraalisti, mutta nosti esille yhden puolustusvoimien ja puolustusministeriön viestintään liityvän asian, johon palaan. Parasta uutisointia edustaa mielestäni Satakunnan kansan pääkirjoitus.

Sivun alalaitaan olen koonnut muutamia linkkejä uutisiin ja kirjoituksiin. Näitä lukemalla saa mielestäni hyvän kuvan siitä, kuinka monia eri tulkintoja kyselystä voi tehdä.

Mittaamisesta

Alkuun päästäkseni aloitan tutuksi muodostuneesta Islannista. Kyselytutkimuksen tulee olla ajan hermolla ja uusien kysymysten mukaanottaminen on perusteltua. Tätä MTS on tehnyt johdonmukaisesti. Kysymyspatteri on varsin kattava ja siihen lisätään joka kerta muutamia uusia ajankohtaisia kysymyksiä.

Aikasarjoista voidaan havaita että alakysymyksessä ”Suomen osallistuminen EU:n yhteiseen puolustuksen järjestämiseen” on ollut muita kysymyksiä suurempi vuosittainen vastausjakauman vaihtelu. Lisäksi pohjoismainen puolustusyhteistyö on noussut lehtien otikoihin ja poliitikkojen huulille. Nyt oli siis syytä tarkemmin kysyä minkälaista yhteistyötä kansa arvostaa. Hyvä valinta MTS:ltä!

Suomen osallistuminen EU:n yhteisen puolustuksen järjestämiseen

Kuvio 1. Aikasarja: Suomen osallistuminen EU:n yhteisen puolustuksen järjestämiseen 2004-2012. Lähde: MTS.

Samalla MTS tekee hölmöjä virheitä. Yksi tällainen on alakysymys Islannin ilmatilavalvontaan osallistumisen vaikutuksesta Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen. Muut valitut alakysmykset ovat tekijöinä ihan toista suurusluokkaa ja liittyvät turvallisuuden (mega)trendeihin. Lopputuloksena yhdeksän kysymystä metsästä ja yksi kysymys kuusenneulasesta. Fail.

Epäjohdonmukainen kysymyksenasettelu johtaa helposti vääriin johtopäätöksiin ja yleistyksiin varsinkin niillä, joilla on taipumusta populisoida tuloksia tai laatia otsikoita. Puolustusvoimien oma lehti Ruotuväki raportoi: ”Paljon tapetilla ollut pohjoismainen puolustusyhteistyö sai yli 90 % kannatuksen. Sen sijaan Islannin ilmavalvonnalla suuri osa kansasta (69 %) ei nähnyt merkitystä Suomen turvallisuudelle.” Käsitys tiettyjen tekijöiden vaikutuksesta turvallisuuteen ei automaattisesti käänny kannatukseksi tai vastaukseksi. Totta on että sotilaallista yhteistyö muiden pohjoismaiden kanssa kannattaa yli 90 % vastanneista, mutta Islannista kysyttiin aivan toisessa kysymyksessä ja toisella tavalla. Isoja harppauksia ja loikkia on helppo tehdä. Syksyn 2011 tutkimuksen julkaisemisen jälkeen pari lehteä päätyi siihen tulokseen, että suomalaiset luottavat puolustusvoimiin. Tämä vaatii lähempää tarkastelua.

Luottamuksen mittaaminen vaatii kysymyksenasettelun, jossa

  1. eksplisiittisesti kysytään ”Kuinka suuri luottamus Sinulla on…/Kuinka paljon luotat…” tai
  2. vastaajaa pyydetään arvioimaan ”Miten hyvin tai huonosti…”

Kyselyssä on käytetty tapaa 2 puolustuspolitiikan ja ulkopolitiikan hoitoon kohdistuvan luottamuksen mittaamiseksi. Kyselyssä ei ole varsinaista kysymystä puolustusvoimista, mutta kahden kysymyksen voidaan analogiapäättelyn kautta todeta mittaavaan kansan luottamusta puolustusvoimien kykyyn puolustustaa valtakuntaa asevoimin.

1. ”Jos Suomi joutuu tavanomaisin asein käytävään sotaan,
niin millaiset mahdollisuudet katsoisitte Suomella olevan puolustautua?”

Suomen puolustusmahdollisuudet tavanomaisessa sodassa

Kuvio 2. Aikasarja: Suomen puolustusmahdollisuudet tavanomaisessa sodassa 1989-2012. Lähde: MTS.

Vastausjakauma ensimmäisen kysymyksen kohdalla ei osoita suurta luottamusta. Yli puolet koko väestöstä arvioi, että puolustusmahdollisuudet ovat huonot (Huom. Tarkemmat arviot erittäin ja melko huonot/hyvät ovat olleet käytössä vuodesta 2004). Samoissa luvuissa oltiin vuonna 1989 suuren ja mahtavan naapurin aikaan ja trendien tarkastelu aikasarjan avulla on aika lohdutonta. Onneksi kansalla on paljon hehkutettua valmiutta tarttua aseseisiin ja uhrarta siinä sivussa oma henkensäkin. Johtopäätös on että suurin osa kansasta ei pidä puolustuskykyä hyvänä. Hälytyskellojen pitäisi soida asevelvollisuusjärjestelmään nojaavassa Suomessa.

2. ”Miten hyvin mielestänne Suomessa on varauduttu seuraavien turvallisuusuhkien torjuntaan?”.”Aseellinen hyökkäys”

Varautuminen aseellisen hyökkäyksen torjuntaan.

Kuvio 3. Aikasarja: Varautuminen aseellisen hyökkäyksen torjuntaan 2007-2012. Lähde: MTS.

Toinen kysmymys on ehkä vielä tarkempi mittari luottamukselle puolustusvoimiin. Rajaus aselliseen hyökkäykseen (tavanomaisin asein käytävän sodan sijaan) sulkee implisiittisesti pois osan konfliktin spektristä, kybersodankäynnin ja muut sodankäynnin tavat ja ilmiöt. Tässä mennään vielä plussan puolella, mutta tasaisesta 70 % luottamuksesta ollaan tultu kahdessa vuodessa alas kymmenen prosenttiyksikköä. Taas pitäisi hälytyskellojen soida.

Lite om Sverige

Ruotsalaisen Myndigheten för samhällsskydd och beredskapin (MSB) tutkimuksessa on lähes identtinen kysmys ”Missä määrin uskot että Ruotsi on varautunut kohtaamaan [aseellisen hyökkäyksen]”, joka on syytä nostaa esille. MTS:n ja MSB:n vuotuiset mielipidetutkimukset ovat nykyään niin samankaltaisia, että tulokset ovat suurilta osin vertailukelpoisia ja siksi MSB:n raportti ansaitsee lyhyen erityistarkastelun.

Beredskap att möta militärt angrepp.

Kuvio 4. Aikasarja: Beredskap att möta militärt angrepp 2007-2012. Lähde: MSB.

Tämä voi herättää ajatuksia siitä miten luottamus puolustusvoimiin saattaa muuttua alasajon, uudistusten ja asevelvollisuuden lakkauttamisen myötä. Ruotsalaiset luottavat ”luottavat” myös suomalaisia vähemmän puolustus- ja ulkopolitiikan hoitoon. Viimeisen kolmen vuoden aikana toteutettua puolustuspolitiikkaa arvioi hyväksi tai melko hyväksi vain 40 %. Ulkopolitiikan osalta vastaava luku oli 52 %.

Huom! Kysmykset eivät ole vertailukelpoisia. Suomalaisessa kyselyssä mitataan yksilön luottamusta puolustus- ja ulkopolitiikan hoitoon. MSB:n kyselyssä kysytään vastaajan mielipidettä toteutetusta puolustus- ja ulkopolitiikasta. Tässä ollaan nimenomaan Luottamuksen ja Kannatuksen rajamailla.

Suomalaisesta hämmentävältä saattaa tuntua se, että valtaosa ruotsalaista 75 % pitää täysin varmana tai melko varmana sitä, että Ruotsi saa apua muilta valtioilta joutuessaan sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Tästä uskosta huolimatta (tai kenties riippumatta) ruotsalaiset eivät juuri suomalaisia enempää pidä Ruotsin taikka Suomen (kyllä, tätäkin kysyttiin!) Nato-jäsenyyttä turvallisuutta lisäävänä tekijänä ja Nato-jäsenyyttä kannattaakin vain 28 % ruotsalaisista. Yli puolet ruotsalaisista näkee Nato-jäsenyyden kielteisenä Ruotsin rauhantyölle ja turvallisuudelle. Entä maanpuolustustahto? Ruotsalaisista 74 % haluaa puolustautua aseellisen hyökkäystä vastaan vaikka tulos olisi epävarma. Merkittävimpiä eroja suomalaisten ja ruotsalaisten välillä esiintyy niissä kysymyksissä, jotka koskevat kansainvälistä sotilaallista kriisinhallinta. Tälle ruotsalaiset ovat myönteisempiä.

Viestinnästä

Tässä vaiheessa on hvä myös palauttaa mieliin tiedottamisen merkitys ja onnistuminen.

[P]uolustusvoimauudistus kuuluu niihin aiheisiin, jotka jakavat suomalaiset kahteen melko samansuuruiseen ryhmään. Uudistuksen vaikutuksia pitää myönteisinä 42 prosenttia ja kielteisinä 40 prosenttia suomalaisista.

Helsingin Sanomat, 28.11.2012.

Maaliskuussa Upseeriliiton teettämässä tutkimuksessa puolustuspolitiikan hoito sai erittäin vähäistä luottamusta upseerien taholta. Syyksi arvioitiin juuri tiedotettua puolustusvoimauudistusta. Puolustusvoimien viesti uudistuksesta on ollut selvä, mutta liian varovaisesti ja huonosti viestitty:

[S]äästöjen käytännön vaikutukset ovat luonteeltaan kielteisiä, kun taas puolustusvoimauudistuksella pyritään myönteiseen kokonaistulokseen. Jos esimerkiksi mielipidetutkimuksessa kysytään yhdessä ja samassa kysymyksessä, miten säästöt ja puolustusvoimauudistus vaikuttavat koko maan puolustuskykyyn, menevät nämä kaksi asiaa vastauksissa todennäköisesti aika lailla sekaisin.

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen, 19.4.2012.

Olen käsitellyt asiaa aiemmin, mutta toistetaan vielä: Vuoden 2004 selonteon seurauksena selvitetyt muutostarpeet ja aloitetut muutokset olisi tullut viedä loppuun esitetyllä tavalla. Tämä olisi tuonut mukanaan ainakin noin 100 miljoonan euron huojennuksen tämän uudistuksen rahoitustarpeeseen ja tehnyt kokonaisuudesta hallitumman. Samalla kansan luottamus olisi voinut säilyä hyvänä. Budjettileikkausten ja uudistuksen erottaminen toisistaan on kaikessa keinotekoiduudessaankin välttämätöntä. Leikkaukset ovat pakottaneet meidät uudistukseen. Uudistuksen tavoitteena on turvata uskottava puolustuskyky jatkossakin. Kausaalinen ajattelu saattaisi johtaa siihen harhaan, että leikkaukset romuttavat puolustuskyvyn. Näin ei ole, mutta mukana on aimo annos riskinottoa.

Puolustusta voidaan tarkastella palovakuutuksena. Minun metaforassani

  • kansa on vakuutuksenottaja,
  • puolustusvoimat on palovakuutus ja
  • puolustusministeriö ja valtioneuvosto vakuutusyhtiö.

Asiaa voi tarkastella toisin, sillä onhan maailmassa valtioita, jotka ottavat täyskaskon, eli vakuuttavat itsensä myös oman kansansa varalta. Vakuutuksen myyminen on vakuutusyhtiön asia. Palovakuutus on ehdoiltaan aika vakiomuotoinen kaikilla vakuutusyhtiöillä. Erityispiirteen muodostaa kuitenkin yleinen asevelvollisuus, joka merkitsee vakuutetulle sitä että hänen täytyy olla vapaapalokuntalainen ja kyetä sammuttamaan palo omassa talossaan. Nykytilanteessa vakuutusyhtiö on muuttanut vakuutusturvan määrää, laskenut hintaa ja jättänyt kertomatta asiasta. Vakuutusyhtiö on luottanut siihen, että palovakuutus — luonteeltaan harmaa, hillitty ja hiljainen — itse tiedottaisi asiasta.

MTS:n tutkimuksen tulos on selvä. Katajaisen kansamme Nato-kanta ei ole yllätys, eivätkä myöskään vastaukset uusiin kysymyksiin. Tuki pohjoismaiselle yhteistyölle on vihreä valo hallitukselle, kunhan puolueet pääsevät yhteisymmärrykseen. Yllätys on se, että kansan luottamus palovakuutukseen ja vakuutusyhtiöön hiipuu. Kätevintä olisi tietysti kieltää asia sanomalla ”Väärin kysytty” tai arvuuttelemalla puolustusvoimauudistuksen vaikutusta vastauksiin.

Väärin. MTS:n kysely on vankalla pohjalla. Myönteisen puolustusvoimauudistuksen ei pitäisi tuottaa kielteisiä vastauksia.

Oppina ainakin yksi asia, johon Charly Salonius-Pasternak myöskin eri tavalla viittasi — viestintä ja viestinnän vastuut on mietittävä uudestaan. Puolustusvoimien tehtävänä ei voi olla tiedottaa paljosta muusta kuin palveluksesta ja suorituskyvyistä. Puolustusministeriön ja valtioneuvoston tehtävänä on viestiä ulospäin puolustusratkaisusta, puolustuskyvystä ja hallinnonalan yhteiskunnallisesta vastuusta ja vaikuttavuudesta. Puolustusvoimain komentaja on tunnollisesti kertonut nyt otettavasta riskistä. Ehkä jopa useammin kuin olisi halunnut. Ministeriö, hallitus tai presidentti taas eivät ole lähteneet asiaa perkaamaan, mutta kyselyn valossa kansa kyllä tietää.

P.S. Tämä päättä trilogian ”Valhe, emävalhe ja tilasto.” Otan mielelläni vastaan enemmän linkkejä kommenttien kautta. Tekemääni analyysia saa myös repiä rikki.

Lähteitä ja linkkjeä aiheesta

Viranomaiset

Blogit

Lehdistö

Kommentera | Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s