Valhe, emävalhe ja tilasto. Osa 1.

Alkuperäinen teksti ruotsiksi täällä.

Kutistuvat puolustusmenot ja puolustuskyvyn alasajo

Puolustusmenojen supistuminen on monien mielestä eurooppalainen tai jopa globaali realiteetti sekä moderni ilmiö. Huolimaton analyysi antaa tulokseksi päätelmän, että useat lähialueemme maista olisivat leikanneet puolustustaan viime vuosien aikana. Hieman tieteellisempi ote taas paljastaa, että mihinkään varmoihin päätelmiin ei ihan helpolla päästä. Ruotsin puolustuksen tutkimuskeskus FOI on vajaa kuukausi sitten tehnyt sotataloudellisen lähialueanalyysin, joka on tätäkin bloggausta innoittanut. Suosittelen läpikahlattavaksi, vaikka taloustieteestä tietämättömälle upseerille vähän raskaslukuinen paperi onkin. Alla lainaus, joka on syytä pitää mielessä, kun kielelle kirpoavat sanat puolustusmenot ja BKT.

Puolustusmenot eivät yleisesti kasva samassa suhteessa muuhun talouskasvuun. Taloustieteellisessä käsitteistössä puolustus on normaalihyödyke (kulutus nousee elintason noustessa), mutta ei ylellisyyshyödyke (kulutus nousee nopeammin suhteessa muuhun talouskasvuun elintason noustessa), eikä myöskään inferiorinen hyödyke (kulutus laskee elintason noustessa).

FOI:n rapporti. Försvarsutgifter i budgetkrisens spår – en försvarsekonomisk omvärldsanalys”.

Globaalia talouskriisiä edeltävien ja sen jälkeisten tilastojen tarkastelu osoittaa seuraavat väittämät todeksi

  1. Useimpien lähialueemme maiden puolustusmenojen kasvu on päättymässä ja
  2. yksittäistapauksissa ne jopa laskevat.

Varmuudella voidaan siis vain sanoa kasvun loppuvan. Harppaus siihen johtopäätökseen, että puolustusta ollaan ajamassa alas, on erittäin pitkä. Arvostettu ruotsalaislehti Svenska Dagbladet (SvD) kuvaa hieman huolimattomasti Baltian maiden (Nato-jäseniä 2004) puolustusmenojen kehitystä heilurina. Otan siksi itselleni oikeuden tehdä samalla tavalla tilastoille väkivaltaa. Alla olevassa kaaviossa on esitetty ko. maiden puolustusmenoja vuosina 1996—2010. Menot olen merkinnyt pisteinä. Kaavion olen kullekin maalle lisännyt lineaarisen trendiviivan. Käytössäni ei ole ollut riittävän luotettavia tietoja kahden viime vuoden ajalta, mutta SvD:n mukaan Viro on jo budjetoinut puolustukseen 2 % BKT:stä ja Latvia pyrkii nostamaan menonsa tähän samaiseen kahteen prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Försvarsutgifternas andel av BNP för Finland, Sverige, Estland, Lettland och Litauen
Viron, Latvian, Liettuan, Ruotsin ja Suomen puolustusmenojen osuus BKT:stä. Viivat ovat trendejä. Lähde: Maailmanpankki. (helppokäyttöinen selaimella toimiva vertailukone löytyy Ruotsin ulkopoliittisen instituutin maaoppaasta).

 

Lähempi tarkastelu osoittaa selvästi, että Ruotsi on ainoa maa, jossa puolustusmenojen osuus BKT:stä on laskenut. Kruunumääräinen budjetti on tarkastelujaksossa vaihdellut 39&mdash45 mrd SEK. Norjassa trendi on sama BKT-osuutena, mutta menot ovat kasvaneet vuoden 23 mrd kruunusta 39 mrd kruunuun. Suomen BKT:n odotetaan nousevan 10 % vuodesta 2012 vuoteen 2015 ja kun puolustusmenoja vastaavasti leikataan 10 % rupeaa meidänkin käyrämme kallistumaan.

Baltian maat ovat itsenäistymisensä jälkeen panostaneet puolustukseen ja kulkeneet kohti Nato-jäsenyyttä. Suurista vuosittaisista vaihteluista huolimatta trendi on nouseva. Menojen notkahduksen vuoden 2008 jälkeen selittää talouskriisi; maiden ostovoimakorjattu BKT per capita kolmin- jopa nelinkertaistui vuodesta 1996 vuoteen 2008, jonka jälkeen se kahden vuoden aikana pieneni 10 %.

Puhuttaessa Nato-maista, on aina syytä muistaa liittouman jäsenilleen asettama tavoite siit, että puolustusmenot muodostavat 2 % BKT:stä. Tähän pääsi vuonna 2006 ainoastaan 5 Naton 21 eurooppalaisesta jäsenvaltiosta (Islanti ja Turkki pois lukien). Neljä vuotta (2010) ja kaksi uutta jäsentä myöhemmin tavoitteen saavutti 4 jäsenmaata. Määrätyn tavoitteen tarkoituksena on varmistaa riittävät määrärahat jäsenmaiden puolustusvoimien kehittämiselle Naton nykyisiä ja uusia tehtäviä vastaavasti. Ratkaisevaa on se, kuinka hyvin kukin jäsenmaa joukoillaan ja suorituskyvyillään kykenee osallistumaan Naton tehtäviin.

Naton eurooppalainen etuvartio kärsii talouskriisin jälkeisestä resurssipulasta . Tämä merkitsee Naton heikkenevää kykyä. Vaikutuksia pyritään minimoimaan lisäämällä Euroopan maiden puolustusyhteistyötä. Tätä kategoriaa edustavat meillekin tutut NORDEFCO, yhteinen ilmatilan- ja meritilanteen valvonta, kuljetuslentojen jakaminen jne. Amerikkalaisen Brookings Instituten hyvässä, lyhyessä ja helppolukuisessa raportissa todetaan:

Europeans could secure significant savings if they increased the level of cooperation amongst their armed forces and dismantled many of the remaining barriers in the European defense market. For now, politicians remain averse to collaborative efforts which might compromise their country’s sovereignty.

O’Donnell, Clara Marina (ed). The Implications of Military Spending Cuts for NATO’s Largest Members.

Tässä vaiheessa on myös kiinnostavaa tarkastella suurempien uusien Nato-jäsenten puolustusmenojen kehitystä. Olen valinnut tarkastelukohteeksi kolme maata, jotka uudistavat Varsovan liiton aikaisia massa-armeijoitaan kohti teknisesti kyvykkäistä ja kansainvälisesti käyttökelpoisia ammatti-armeijoita. Tällä kertaa en tarkastele BKT-osuuksia, vaan puolustusmenojen osuutta valtionmenoista.

Försvarsutgifternas andel av statliga utgifter
Puolan, Bulgarian, Romanian, Ruotsin ja Suomen puolustusmenojen osuus valtionmenoista. Lähde: Maailmanpankki.

Puolan (jäsen 1999) käyrä on rauhallinen. Puolustusmenot ovat vuodesta 1996 pysyneet muuttumattomina 2 %:n BKT-osuudella ja 5 %:n valtionmeno-osuudessa. Valuuttamääräisesti korotusta on tapahtunut, vuonna 1996 menot olivat 8 mrd zlotya (2 mrd €) ja 2010 ne olivat 26 mrd zlotya (> 6 mrd €). Bulgaria ja Romania (jäseniä 2004) ovat pienentäneet kuluja kaikilla mittareilla. Vuonna 2002 näiden maiden puolustusmenot muodostivat hulppeat 9 % valtionmenoista.

Tämän enempää huonoja Excel-kaavioita esittelemättä, teen nopean johtopäätöksen, että Bulgarian ja Romanian kehitys viittaa siihen asevoimien uudistukseen, johon maat ovat jäsenyyden myötä ryhtyneet, eli konkurssikypsien asevoimien pelastaminen. Toinen päätelmä on, että isoveli Ruotsi ottaa iisisti, mikä on linjassa sikäläisten puolustuspäätösten 2000 ja 2004 kanssa. Meillä leikkaukset ovat vasta edessä. Onko meillä siis mennyt hyvin? Ei sentään. Kriisiä, johon puolustuksemme on ajautunut voi selittää seuraavasti

  1. Materiaalin, henkilöstön ja kiinteistöjen hinnannousu. Tämä vaikuttaa menorakenteeseen, jossa kolmasosa turvataan ehdottomasti puolustusmateriaalihankintaan, palkat maksetaan (yli kolmannes) ja toiminnasta säästetään, jolloin lopputulos näyttää hyvältä vaikka puolustuskyky laskee
  2. Aluepolitiikan vesittämä varuskuntarakenteen tarkastus VNS 2004 jälkeen. Toista vaihetta ei koskaan toimeenpantu ja se rasittaa nykyistä puolustusvoimauudistusta noin 80—120 miljoonan edestä.
  3. Puolustusratkaisu ”koko maata puolustetaan” vaatii paljon rahaa pieneltä taloudelta; 1300 km rajaa = 350 000 230 000 miestä aseissa.

Alla on pari taulukkoa, joilla pyrin valottamaan henkilöstökulujen kasvua. Puolustusmateriaalin hinnannousua käsittelin aiemmin ja aiheesta löytyy kattava FOI:n raportti.

Henkilöstömenot ja henkilötyövuodet Suomi
Vuosi 2005 2006 2007 2008 2009
Hlöstö 16 933 16 785 16 030 15 821 15 996
Htv 16 201 15 779 15 381 15 180 14 741
Palkat (1000 eur) 646 046 641 667 654 363 689 724 700 703
Euroa/htv 39 877 40 666 42 544 45 436 47 534
Huomaa 19 %:n kasvu vuodesta 2005 vuoteen 2009. Lähde: Puolustusvoimien vuosikertomukset 2005—2009.

 

Henkilöstömenot ja henkilötyövuodet Ruotsi
Vuosi 2005 2006 2007 2008 2009
Hlöstö 20 897 19 260 17 328 16 436 16 442
Htv 18 575 17 013 15 682 14 767 15 240
Palkat (1000 kr) 12 526 886 11 583 123 11 478 102 11 042 735 10 708 297
Kr/htv 674 395 680 840 731 928 747 798 702 644
Euroa/htv 80 927 81 701 87 831 89 736 84 317
Laskettu kurssilla 1 SEK=0,12 EUR. Lähde: Försvarsmaktens årsredovisningar 2005—2009.

 

Sotataloudesta on vaikeaa tehdä vedenpitäviä päätelmiä. Jos tarkastelemme puolustusta julkishyödykkeenä, niin kulutustilastojen valossa voitaisiin ajatella että Baltian maissa puolustus on aidosti normaalihyödyke. Sama näyttää pätevän Puolan tapauksessa. Ruotsissa taas puolustuksesta on tulossa inferiorinen hyödyke. Lepäävä asevelvollisuus ja pitkä rauhan aika vailla sotia tai kriisejä ovat luoneet turvallisuuden tunteen, jonka perusta puolustuksessa on liukunut muille viranomaisille. Ruotsalaisten luottamus puolustusvoimien kykyyn torjua aseellinen hyökkäys on laskenut ja uudet tiedot puolustusvoimien leikkauksista otetaan aika passiivisesti vastaan. Suomessa puolustus on vahvasti ankkuroitunut yhteiskuntaan yleisen asevelvollisuuden myötä. Viime vuosina ei maanpuolustustahto ole merkittävästi laskenut, mutta toisaalta mittaammekin aina tuota tahtoa helpolla kysymyksellä, joka antaa hienoja tuloksia.

Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa — ilman veteraaneja tai sodan muistoa — puolustus häviää ajan myötä budjettikamppailun muita viranomaisia vastaan. Tie on yksisuuntainen. Jälleenvakuutus saattaa olla ihan hyvä tapa selvitä.

Advertisements

Kommentera | Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s