Risktagning. Tankar om försvarsreformen.

Suomenkielinen versio alempana.

Nu är det sagt. Kommendören för försvarsmakten, general Ari Puheloinen, har fått efterlängtat flankstöd av statsministern Jyrki Katainen i sin bedömning att nedskärningarna av försvarsbudgeten till och efter 2015 kommer att innebära en risktagning avseende vår försvarsförmåga.

Bild: Försvarsmakten | Kuva: Puolustusvoimat
Bild: Försvarsmakten | Kuva: Puolustusvoimat

Generalen var tidigt ute med sitt budskap. Tyvärr gick försvarschefens sotto voce uttalande förbi de flesta, då löpsedlarna på våren dominerades av petitesser som Dragsvik. Ståhejet kring vilka garnisoner skulle läggas ner och intresset för parti- och regionalpolitiskt relevanta frågor resulterade i sex bortkastade månader i en ytterst snäv reformttidtabell. Soldater är plikttrogna och generalen leder med exempel. Även utan ”politisk styrning” angående den identifierade risken har han haft sin stab på högvarv i syfte att ta fram alternativ till hur försvaret löser sin uppgift i olika scenarier.

Ekvationen är enkel. Hittills har försvaret haft en sund balans mellan personalutgifter (betala löner), verksamhet (öva för krig) och materiel (köpa vapen). Då den årliga prisstegringen hos krigsmateriel är 1–7 % brantare än för övriga varor och förnödenheter, så måste försvaret anpassa genom att minska både personal och verksamhet. För materielanskaffningar ska fortfarande en tredjedel av anslagen reserveras.

(Läs gärna den fullständiga FOI rapporten här)

För att trygga materielanskaffningar krävs att försvarsanslagen höjs efter 2015. En sådan höjning tryggar dock endast materielen. Resultaten blir att folket får en försvarsmakt som har en för strid lämpad utrustning, men begränsad förmåga att använda den. Denna begränsade förmåga orsakas av bristande kompetensutveckling och otillräcklig övning i fält. Från och med 2009 har övningsmängderna (terrängdygn) hos krigsförband sjunkit under en acceptabel miniminivå och ligger nu klart under 30 dygn per krigsplacerad soldat i manskapsuppgift. Många officerare har bedömt detta vara otillräckligt för förmågeutveckling och även utgöra en risk för tjänstgöringssäkerheten. En eventuell höjning av försvarsanslagen skulle säkra materielen, men inte öka övningsmängden.

Försvarsreformen – lösningsmodellen som ska vidmakthålla en trovärdig försvarsförmåga – kommer att rikta årsverken till försvarets kärnuppgifter genom att sänka ledningsstrukturen, rationalisera stödtjänster och omorganisera logistiken. Nettominskningen av 2100 årsverken kommer alltså inte att drabba förmågan att utbilda krigsförband i fält. Försvarsmakten kommer att spara de 250 miljoner euro som krävs. Man kan med gott samvete och ett rågat mått ironi konstatera att Försvarsmakten 2015 kommer att ha verksamheten, kostnaderna och finansieringen i balans.

Det finns ännu ingen konkret lösning för att säkra tillräcklig övning. Verksamheten kommer att ligga på en låg nivå samtidigt som försvarsmakten tar i bruk ett nytt stridsätt, med en hög ambitionsnivå och fokus på rörlighet, samverkan mellan system och teknisk överlägsenhet. I det nya stridssättet ska effekten (verkan) vara betydligt mera än summan av delarna. Materielen som stöder detta stridssätt består av obemannade luftfarkoster, lednings- och övervakningssystem, utrustning för mörkerstrid, sprängladdningar och robotsystem. Mindre förband åstadkommer en samordnad verkan genom en överlägsen integrerad lägesbild. Nyttjandet av tekniskt avancerade system kräver en tekniskt orienterad personal med hög kompetens. Kompetens skaffas genom utbildning. Kompetensen översätts till effekt genom övning i fält.

Försvarsdebatten i Finland ligger tyvärr kvar på det enkla planet och handlar om materiel. Det största hotet mot krigsförbandens förmågor kommer inte från brister i materiel, utan brister i övning.

Försvarsmaktens krigstida prestationsförmåga baserar sig på [personalens] kunnande. Med ett tillräckligt antal terrängdygn, fartygsdygn och flygtimmar skapas baskunnandet hos de värnpliktiga och de anställda.

Försvarsminister Stefan Wallin, 30 maj 2012.

Framtagningen av ett nytt stridssätt medför ett krav på ökad övningsverksamhet. Tidigare har vår personal med hög kompetens producerat förband med utmärkta förmågor. Dessa förband har tillämpat väl beprövade stridsätt, som har haft grunden i en robust forskning och en gedigen utbildningsmetodik. Produktionen av förband med nytt stridssätt ska börja 2013. Forskningen bakom stridsättet verkar vara sund, men den har inte ännu översatts till reglementen och handböcker. Befälet som ska leda produktionen och vara chefer för dessa förband är inte ännu fullt utbildade. Den förmåga som vi vill skapa med det nya stridsättet kan inte nås innan samtliga förband är fullt producerade och övade. Framtiden innehåller många om – om produktionscykeln är kort; om förbanden utrustas med sin materiel enligt planerad tidtabell; om inga större ändringar i utbildningen eller utvecklingar i stridssättet sker och om en tillräcklig övningsmängd tryggas, får vi fullt utvecklade förmågor tidigast 2020.

Det står klart att försvarsanslagen måste korrigeras. Med en korrigering av försvarsanslagen kan övningsmängden lyftas till rätt nivå. Trots dessa åtgärder finns risken kvar i flere år. Det är svårt att bedöma hur acceptabel risken är. Ryssland är inne i en omfattande försvarsreform, som ska producera en modern armé om tio år. Större övningsmängder, omfattande materielanskaffningar samt en omfattande reform av personalförsörjningen och -utbildningen ska bidra till en transformation från en konventionell kalla krigets armé till en mera modern vapenmakt. Rysslands reform är aktuell och brådskande – låga övningsmängder, korruption i materielprojekt och stora problem hos personalens tjänsteförhållanden har lett till en nedsatt insatsförmåga hos flere förband. Visserligen har de konstant stridsberedda insatsförbanden löst sina uppgifter enligt krav i flere kriser. Den nya höga ambitionsnivån återspeglas också i vårt närområde, den ryska flottan ska ställa upp åtminstone fem nya marinfanteribataljoner, avsedda för tjänst på de nya Mistral-landstigningsfartygen (Analytisk bakgrund för Mistral-affären hittar du här).

Det gäller att noggrant bedöma hurdana risker vi vågar ta i olika skeden av försvarsreformen. Riskerna är aldrig konstanta utan ändras enligt omgivningen. Då flere aktörer gör små justeringar kan den resulterande kursändringen bli betydande. Vi bör observera vår omgivning och vara flexibla. Att idag göra finansieringsbeslut för 2015 är kanske inte helt realistiskt.


Otetaan riskiä. Ajatuksia puolustusvoimauudistuksesta.

Nyt se on sanottu. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen, on saanut arvioinnilleen riskinotosta kaivattua sivustatukea pääministeri Jyrki Kataiselta. Nykytasolleen jäävä tai laskeva puolustusvoimien rahoitus merkitsee vuoden 2015 jälkeen keskeisten suorituskykyjen heikkenemistä. Puolustusjärjestelmän osalta ollaan siis ottamassa merkittävä riski.

Bild: Försvarsmakten | Kuva: Puolustusvoimat
Bild: Försvarsmakten | Kuva: Puolustusvoimat

Kenraali totesi tilanteen hyvin aikaisin. Valitettavasti helmikuussa pehmeään ääneen lausuttu kanta meni useimmilta ohi, kun lööppejä koristivat Dragsvikin kaltaiset risahdukset. Hälinä lakkautettavien varuskuntien ympärillä ja kiinnostus puolue- ja aluepoliittisesti tärkeämpiä kysymyksiä kohtaan peitti komentajan huolen yli puoleksi vuodeksi. Sotilaat ovat velvollisuudentuntoisia ja puolustusvoimain komentaja on tässäkin ollut esimerkki. Ilman tarvittavaa ”poliittista ohjausta” hän on laittanut esikuntansa koville tuottaakseen toimintavaihtoehtoja tilanteeseen, jossa rahoitus ei muutu.

Yhtälö on yksinkertainen. Puolustusvoimilla on ollut kustannustehokas tasapaino henkilöstö-, toiminta- ja materiaalimenojen kesken. Sotavarustuksen muuta materiaalia 1—7 % suurempi vuotuinen hinnannousu on johtanut tilanteeseen, jossa toimintaa on sopeutettava. Sopeutus kohdistuu henkilöstömenoihin ja toimintaan. Materiaalihankintoihin käytettävä kolmannes turvataan jatkossakin.

Materiaalihankintojen turvaamiseksi tarvitaan puolustusbudjetin korotusta vuoden 2015 jälkeen. Korotus turvaa kuitenkin vain ja ainoastaan materiaalin. Tuloksena on puolustusvoimat, jolla on hyvä sotavarustus, mutta puutteellinen osaaminen ja riittämätön harjoittelu sen käyttöön. Alus- ja maastovuorokausien sekä lentotuntien määrä on vuodesta 2010 laskenut minimitasolle tai sen alle ja maastovuorokausien osalta maavoimissa ollaan alle kolmessakymmenessä vuorokaudessa sotilasta kohden. Monet upseerit ovat todenneet tämän tason riittämättömäksi ja jopa palvelusturvallisuutta vaarantavaksi. Henkilöstö- ja toimintamenot eivät muutu nykytasosta, vaikka puolustusmäärärahojen korotus turvaisikin kaluston.

Puolustusvoimauudistus — ratkaisumalli, joka ylläpitää uskottavan puolustuksen — suuntaa resursseja kentälle yksinkertaistamalla johtamisrakennetta, järkeistämällä tukipalvelut ja järjestämällä logistiikan uudelleen. Näin ollen 2100 henkilötyövuoden nettovähennys ei vaikuta kykyyn kouluttaa ja tuottaa sodan ajan joukkoja kenttäolosuhteissa. Puolustusvoimat tulee säästämään vaaditut 250–270 miljoonaa euroa. Hyvällä omatunnolla voidaan ainakin sanoa, että toiminta, kulut ja rahoitus ovat tasapainossa vuonna 2015.

Riittävän harjoittelun turvaamiseen ei kuitenkaan ole esitetty ratkaisua. Toiminnan taso tulee pysymään matalana samalla kun puolustusvoimat ottaa käyttöön uuden taistelutavan, jossa yhdistyvät entistä suurempi liikkuvuus, yhteistoiminta ja tekninen ylivoima. Tavoitetaso on korkea. Uusi taistelutapa pyrkii olemaan enemmän kuin osiensa summa. Taistelutavan vaatima uusi kalusto koostuu lennokeista, johtamis- ja valvontajärjestelmistä, pimeätoimintavälineistä, räjähdyspanoksista ja ohjusasejärjestelmistä. Kehittyneiden järjestelmien hyödyntäminen vaatii teknisesti orientoituneen ja osaavan henkilöstön. Osaaminen hankitaan koulutuksella. Vaikutukseen päästään soveltamalla koulutusta sodan ajan toimintaympäristössä, eli harjoittelemalla.

Suomalainen keskustelu puolustuksesta on jämähtänyt yksinkertaiseksi ja pyörii materiaalin ympärillä. Suurinta uhkaa suorituskyvyille eivät muodosta puutteet kalustossa, vaan riittämätön harjoittelu.

Puolustusvoimien sodan ajan suorituskyky perustuu [henkilöstön] osaamiseen. Riittävällä maastovuorokausien, alusvuorokausien ja lentotuntien määrällä luodaan asevelvollisten ja palkatun henkilöstön perusosaaminen.

Puolustusministeri Stefan Wallin, 30. toukokuuta 2012.

Uuden taistelutavan käyttöönottamisesta seurannee johdonmukaisesti vaatimus harjoittelumäärän lisäämiseen. Aikaisemmin pätevöitynyt ja osaava henkilöstö on kyennyt tuottamaan erittäin suorituskykyisiä joukkoja. Näiden joukkojen käyttämien ”vanhojen” taistelutapojen opettaminen on perustunut vankkaan tutkimukseen, jota on tukenut vahva koulutuksellinen metodologia. Uutta taistelutapaa käyttävien joukkojen tuotannon on määrä alkaa 2013. Taistelutavan tutkimuksellinen tausta vaikuttaa vahvalta, mutta se ei ole tullut käyttöön ohjesääntöinä ja oppaina. Tuotantoa ja joukkoja johtavaa henkilöstöä ei ole vielä täysin koulutettu. Uusi taistelutapa (taktiikka, tekniikka ja toimintatavat) on käytössä vasta silloin, kun kaikki sitä hyödyntävät sodan ajan joukot on tuotettu ja harjoitettu. Matka kohti suorituskykyä sisältää monta olettamaa — jos tuotantokierto on riittävän lyhyt, jos joukot varustetaan suunnitellusti, jos koulutusjärjestelmään tai koulutettavaan taistelutapaan ei kohdistu muutoksia ja jos harjoittelumäärä turvataan, niin saamme täyden suorituskyvyn aikaisintaan 2020.

Puolustusmäärärahojen korotus on selvästi tarpeen. Se on ainoa tapa turvata riittävä harjoittelu. Näistäkin toimenpiteistä huolimatta riskinottoa jatkuu useamman vuoden. On vaikeaa arvioida riskin hyväksyttävyyttä. Venäjällä on käynnissä merkittävä uudistus, jonka tavoitteena on tuottaa nykyaikaiset asevoimat kymmenen vuoden päästä. Harjoitusmäärien lisääminen, merkittävät kalustohankinnat ja henkilöstö- sekä koulutusjärjestelmien uudistukset ovat osa kylmän sodan massa-armeijan transformaatiota 2000-luvun suorituskykyiseksi asevoimaksi. Venäjän uudistus on myöhässä ja siksi kiireellinen – aiempien vuosien olemattomat harjoitusmäärät, hankintojen hukkuminen korruptioon ja isot ongelmat henkilöstön palvelussuhteissa ovat johtaneet toimintakyvyn romahtamiseen. Jatkuvan valmiuden yhtymät on kuitenkin turvattu ja ne ovat suorittaneet niille annetut tehtävät monissa kriiseissä. Venäjän panostus moderneihin asevoimiin näkyy myös lähialueillamme. Venäjän merivoimat perustaa ainakin viisi uutta merijalkaväkipataljoonaa, joiden on tarkoitus toimia uusilta Mistral-maihinnousualuksilta (Mistral-kaupan analyyttisen arvion löydät täältä).

Riski ei ole vakio. Puolustusvoimauudistuksen edetessä sitä on arvioitava joka vaiheessa erikseen. Useiden lähialueemme toimijoiden tehdessä korjausliikkeitä, voi tuloksena syntyvä toimintaympäristön kurssimuutos olla suuri ja yllättävä. Joustavuutta ja pelivaraa täytyy olla. Vuoden 2015 ja sen jälkeisten kehysten kiinnilyöminen tänään ei ehkä ole järkevin lähestymistapa.

Advertisements

2 reaktioner på ”Risktagning. Tankar om försvarsreformen.

Kommentera | Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s