Försvarsdebatt?!

Suomenkielinen versio alempana.

I Finland känns det förbannat svårt att föra debatt om försvarsmakten eller säkerhetspolitik. (övers.)

Så summerar bloggaren ammattisotilas sina känslor vid startskottet för sin förträffliga blogg. Vår militärattaché vid Finlands ambassad i Stockholm, överste Anders Gardberg, närmar sig ärendet med en annan utfallsvinkel genom att framföra skillnader i svensk och finsk försvarsdebatt. Vi hade en tämligen svartvit Nato-debatt i tiderna och senare gick flere aktiva figurer fram med kritik mot debattens kvalitet. Detta tar även ammattisotilas fasta på. Emedan vi har en hel del finskspråkiga säkerhetsbloggar som tangerar försvaret, så existerar ett tomrum i den finlandssvenska bloggosfären. På det positiva planet har vi visserligen ett flertal nya, men ack kortlivade, säkerhetsbloggar. Kolla till exempel Yrsa Grünes säkerhetsblogg. Grüne skriver oerhört fina säkerhetsinriktade ledare. Det finns tydligen en blyghet eller försiktighet att blogga om man inte är en betydande figur i samhället eller har det som uppgift som minister.
Jag är i det mesta ense med ammattisotilas beträffande debattmöjligheterna, nivån på debatten och utmaningarna. Jag förstår och respekterar även hans beslut att hålla sig anonym, men tror inte helt på det rationella perspektivet han bjuder på. Begränsningarna i yrkessoldaters yttrandefrihet slopades sent i Finland och vi har kanske inom vår organisation en kvarleva att betrakta uttalade åsikter om försvar och säkerhet som politik. Måhända av historiska skäl och en viss tröghet inom organisationen anses det inte lämpligt för officerare att debattera om de inte skilt beordras att göra så. Jag ska försöka antasta detta och förklara min ståndpunkt som personliga plikter:

1. Befälet i försvarsmakten leder utbildningen av soldater – män och kvinnor; beväringar, reservister och anställda – som utgör ett väldigt representativt tvärsnitt av samhället. Vi påverkas av och har inflytande på samhället. Jag sitter inte på en öde ö eller i en sandlåda.
2. Finlands säkerhetspolitiska omgivining är inte konstant. Vi måste följa med och bedöma förändringar för att kunna möta framtida utmaningar. Våra utvecklingsprogram strävar till att skapa kvalificerade förmågor för framtiden. Jag kan inte ligga i (kalla krigets) skyttegravar och vänta med huvudet nere bara för säkerhetens skull.
3. Vi utbildas till att lyssna, tänka, bedöma, fatta meningar och beslut. Beslut fattas av behöriga chefer, som förutsätter att alla medverkande underordnade ger sina motiverade synpunkter och därmed bidrar till bästa möjliga beslut. Våra beväringar och reservister förväntar sig att vi kan diskutera med dem och bidra till åsiktsbildning. Denna blogg handlar inte om beslut, men jag vill och kan bidra till att forma väl motiverade åsikter.

Med denna utgångspunkt vill jag starta en finlandssvensk försvarsblogg, som förhoppningsvis bidrar till att öka debatten om och förståelsen för försvarsmakten, bjuder på en snäv insiderblick till den reform vi är i och kanske, bara kanske, ger en uppfattning om försvarets och säkerhetens breda fält.

Anonymiteten? Jag ska inte smutskasta eller förhärliga vårt försvar och inte heller gå in på hur kassa eller toppen vi har varit, utan ge mina synpunkter på nutiden och sträva till att blicka in i framtiden. I den fasta tron att vi är en modern organisation med framåtanda, som får sin livskraft från medarbetarnas puls och engagemang. Jag vill stå bakom min åsikt med mitt eget namn, samtidigt som jag förstår och accepterar att alla inte kan och vill det. Kommentera med namn eller pseudonym.

Observera att åsikterna jag uttryckt är mina egna. De reflekterar inte nödvändigtvis försvarsmaktens officiella linje.

---

Puolustuskeskustelua??!

Suomessa Puolustusvoimista tai turvallisuuspolitiikasta keskustelu tuntuu helvetin hankalalta.

Näin bloggaaja ammattisotilas kuvaa tuntojaan bloginsa avaavassa lähtölaukauksessa. Tukholman suurlähetystömme sotilasattasea, eversti Anders Gardberg, puolestaan lähestyy asiaa toiselta kantilta vertaamalla Suomen ja Ruotsin väittelykulttuureja. Meillä aikanaan virinnyt varsin mustavalkoinen Nato-keskustelu sai monelta merkitttävältä vaikuttajalta kritiikkiä huonosta laadusta. Tähän laatuun myös ammattisotilas ottaa kantaa. Suomessa on suppea joukko suomenkielisiä turvallisuusblogeja, jotka välillä koskettavat puolustusvoimia, mutta suomenruotsalaisten blogien osalta tyhjiö ei ole pahemmin täyttynyt. Useimmat blogit ovat lyhytikäisiä, kuten esimerkiksi Yrsa Grünen turvallisuusblogi. Grüne muuten kirjoittaa äärettömän hyviä turvallisuusaiheisia pääkirjoituksia. Ujoutta tai varovaisuutta löytyy. Ei pidä pitää blogia ellei ole merkittävä vaikuttaja tai se kuulu tehtäviin. Yhdyn pääosin ammattisotilaan ajatuksiin keskustelumahdollisuuksista ja -haasteista sekä keskustelun tasosta. Kunnioitan hänen päätöstään pysyä nimettömänä, mutta en ihan usko siihen raa’an rationaaliseen kuvaan, jota hän välittää. Sotilaiden sanavapautta koskevat rajoitukset kumottiin verrattain myöhään meillä ja ehkä organisaatiossamme on jäänteenä tapa tarkastella mielipiteitä puolustuksesta ja turvallisuudesta poliittisina kannanottoina. Tietty hitaus pitää yllä käsitystä siitä, että upseerin ei ole sopivaa lausua mielipidettään ellei häntä siihen erikseen käsketä. Yritän murentaa tätä anakronisimia ja selittää lähestymiseni velvollisuuksien kautta:

1. Puolustusvoimien päällystö johtaa sotilaiden, so. miesten ja naisten; varusmiesten, reserviläisten ja palkattujen, koulutusta. Sotilaamme muodostavat hyvin edustavan poikkileikkauksen yhteiskunnasta. Me vaikutamme yhteiskuntaan ja se meihin. Minä en istu autiolla saarella tai hiekkalaatikossa.
2. Suomen turvallisuuspoliittinen ympäristö ei ole luonnonvakio. Meidän pitää seurata ja arvioida sen muutoksia. Kehittämisohjelmamme tähtäävät ennustettavan tulevaisuuden suorituskykyjen luomiseen. Minä en voi maata (kylmän sodan) poteron pohjalla vain varmuuden vuoksi.
3. Meidät koulutetaan kuuntelemaan, ajattelemaan, arvioimaan, muodostamaan mielipide ja tekemään päätöksiä. Päätöksiä tekevät toimivaltaiset johtajat, jotka edellyttävät, että osallistuvat alaiset antavat perustellut näkemyksensä ja tukevat parhaan mahdollisen päätöksen tekemistä. Varusmiehemme ja reserviläisemme odottavat, että osaamme keskustella turvallisuudesta ja näin tukea heitä perustellun mielipiteen muodostamisessa. Tämä ei ole blogi päätöksistä, mutta minä tahdon ja voin tukea hyvin perusteltujen mielipiteiden muodostamista.

Näillä lähtökohdilla tahdon avata suomenruotsalaisen puolustusblogin, joka toivottavasti edistää keskustelua ja ymmärrystä maanpuolustuksesta, antaa suppean sisäpiirin näkökulman uudistukseemme ja ehkä… toivottavasti, antaa käsityksen puolustuksen ja turvallisuuden laajasta tehtäväkentästä nykymaailmassa.

Kirjoitan ruotsiksi. Referoin joskus suomeksi, mutta toivon aina, että kommentoitte rohkeasti jommallakummalla kotimaisella!

Nimettömyys? En aio loata ja ihannoida puolustustamme, enkä myöskään selittää kuinka surkeita tai erinomaisia olemme joskus olleet. Tarkastelen nykypäivää ja pyrin katsomaan tulevaisuuteen. Siinä vakaassa uskossa, että ”meidän maajoukkue” on moderni ja kehityshakuinen organisaatio, joka saa elinvoimansa työntekijöidensä sykkeestä ja omistautumisesta. Seison kirjoitusteni takana omalla nimelläni. Ymmärrän ja hyväksyn myöskin sen, että kaikki eivät näin voi tehdä. Kommentoikaa siis nimellä tai salanimellä.

Vastuulauseke: Esittämäni mielipiteeni ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien virallista linjaa.