Venäjän yleisesikunta rappiolla

Myötähäpeää

Venäjän yleisesikunnan maanataina (21.7) pitämä tiedotustilaisuus, jossa tuotiin esille ”todisteet” Malaysia Airlinesin lennon MH17 alasampumisesta, oli vähintäänkin ala-arvoinen. Sotilaana tunsin vain suurta myötähäpeää.

Ensinnäkin, en voinut olla säälimättä tulkkia, joka mitä ilmeisemmin joutui tekemään työtään simultaanisti ilman muistiinpanoja, kun kesäkuussa virkaan astunut suhteellisen nuori (51) yleisesikunnan operaatiopäällikkö (начальник Главного оперативного управления), kenraaliluutnantti Andrei Kartapolov, luki valmiilta paperilta. Oltaisiin edes käännetty etukäteen, jos vain niiden käännösvirheiden välttämiseksi, jotka eittämättä söivät koko esityksen uskottavuutta. Eräs kiinnostava yksityiskohta oli se, että kenraalin käyttäessä kapinallisista nimitystä ”ополчение” (miliisi, kansanarmeija) se käännettiin ”rebels.” ”Separatistit” käyttävät itse kenraalin termiä, kuten myös useimmat venäläiset uutistoimistot ja muut mediat.

Se järjestelyistä, asiaan — — Venäjän yleisesikunnalla tuntuu olevan hyvin rajoittunut tuntemus digitaalisista ja sosiaalisista medioista venäläisen kieli- ja kulttuurisfäärin ulkopuolelta. Tilaisuudessa esiteltiin avoimien lähteiden todistelua YouTube-videoista tehtyjen kuvakaappausten muodossa. Vaikuttaa kuitenkin siltä että kukaan ei ollut vaivautunut katsomaan videoita läpikohtaisin. Yksiselitteisesti ala-arvoista tiedustelutyötä, joka jo pari tuntia tiedotustilaisuuden jälkeen revittiin poikki, pinoon ja paloiksi Twitterissä.

Ensin näytettiin kuvaa, joissa BUKM1 ohjuslavettia kuljetetaan ”Ukrainan asevoimien hallussa olevalla alueellla” jossain itäisessä Ukrainassa. Osoite, jota on kuvasta ”suurennettu” on 34 Ulitsa Dnepropetrovskaja Krasnoarmijskin kaupungissa. ”Bogdan” ei liene tästä virheellisestä mainonnasta kovin iloinen, koska hänen putiikkinsa on todellisuudessa 70 km itään Donetskin miljoonakaupungissa osoitteessa 61 Ulitsa Kirova. Tarkastelemalla luettavissa olevia kirjaimia mainoksesta, tekemällä perusteellisempaa työtä surkean PowerPoint- tai Photoshop-editoinnin sijaan ja käymällä Bogdan-Auton kotisivuilla(!) olisi tullut selväksi, että tästä jäädään kiinni, koska Bogdan ei myy autoja Krasnoarmijskissa.

Kremlin is getting sloppy.

Venäjän yleisesikunnan ”todistusaineistoa” on erittäin hyvin käsitelty tässä blogissa vertailemalla kuvia useisiin eri lähteistä haettuihin verrokkeihin. Erityisen ansiokas on havainto tien yläpuolella kulkevista johdoista. Krasnoarmijskissa ei ole johdinautoja!

Sitten tuli kardinaalivirhe, joka oli käsittämätön — kenraali väitti ukrainalaisen koneen ja vieläpä lähes varmana tietona Su-25:n (!) — ampuneen alas lennon MH17. Lisäksi väitettiin että Su-25 lyhytaikaisesti, ”briefly,” voisi operoida 10 km:n korkeudella. Erittäin nolo valhe, etenkin kun valmistaja Sukhoi antaa kattokorkeudeksi 7 km ilman aseita tai ulkoista kuormaa. Täydessä lastissa Sukhoi kertoo kattokorkeudeksi 5 km.

”Todistelua” vahvistettiin vielä tutkakuvalla, jossa räjähdyksen jälkeen nopeasti korkeutta ja nopeutta menettävän MH17:n viereen ilmestyy ”ylimääräinen” tutkakaiku, joka katoaa hetki sen jälkeen kun MH17 katoaa tutkakuvasta. Tätä selitettiin sitten sillä, että tämä ukrainalainen hävittäjä olisi kadonnut alakatveeseen. Ruotsalainen bloggaajakolleegani Wiseman tarkastelee tutkatietojen luotettavuutta pala palalta.

Useiden epäjohdonmukaisten väitteiden väliin ladattiin vielä avoimia kysymyksiä Ukrainalle ja Yhdysvalloille tarkoituksena mitä ilmeisimmin näyttää medialle oikeaa tietä ja kääntä huomio haluttuun suuntaan.

Johtopäätöksiä tästä makaaberista šousta on vaikea tehdä, mutta ensivaikutelma kertoo siitä, että Venäjän yleisesikunnalla

  • on erittäin puutteellinen ymmärrys informaatiosodankäynnistä ja strategisesta kommunikaatiosta sekä merkittävä osaamisvaje näissä,
  • mitä ilmeisimmin on hyvin rajattu pääsy digitaalisiin ja sosiaalisiin medioihin ja huono tuntemus niistä,
  • on heikko yhteistoiminta operaatioesikunnan ja viestintäalan välillä ja tiedustelualan ja viestintäalan välillä.

Pika-analyysina vaikuttaa siltä, että Venäjän asevoimien yleisesikunta ei ole strategisen kommunikaation suorittaja eikä myöskään kykene sitä merkittävästi tukemaan. Venäjällä strategisen kommunikaation tukena toimivat pikemminkin mediatalot, jotka kykenenvät hyvin nopeasti tuottamaan haluttua tietoa uskottavaan muotoon pakattuna. Venäjän yleisesikunta tuottaa tätä varten tietoa, mutta sen kyky itse hakea, käsitellä ja ”paketoida” tietoa sotilaallisten lähteiden ulkopuolelta on ilmeisesti hyvin heikko. Tästä seurauksena lienee – mikäli valtionjohto on myös arvostellut suorituksen hylsyksi – että tulevissa yleisesikunnan harjoituksissa tullaan yhtenä teemana harjoittelemaan yhteistoimintaa median kanssa strategisen kommunikaation tukemiseksi.

Kremlin trollit

Maanantaina paljastuivat myös yritykset muuttaa Su-25:n wikipediasivustoa heijastamaan yleisesikunnan tiedotustilaisuuden tietoja lentokorkeudesta. Lähteenä muutokselle oli kone, jonka IP-osoite johti Kremliin. Venäjänkielisessä sivuilla tämä muutos on vielä näkyvissä – ei, odota, nyt se muuttui taas… Onneksi jotkut ovat ottaneet näistä kuvakaappauksia. Katso muutos tästä! Wikipedia tallentaa myöskin täydellisen muutoshistorian, joten tehdyt muutokset ja niiden tekijät näkyvät tästä.

Global Voices paljasti että venäläiset valtiolliset toimijat ovat viimeisen 10 vuoden aikana tehneet 7000 muutosta eri Wikipedia-sivustoille koskien venäläisiä henkilöistä, instituutioita ja muita toimijoita.


P.S. Tässä sanomaa vahvistetaan vetämällä koipussista median eteen entinen ilmavoimien komentaja, Venäjän sankari, armeijakenraali Vladimir Mihailov.

Ukrainasta, Venäjästä ja tulitauoista

Vieraskynä 26.7.2014, Aleksi Roinila.

Aleksi RoinilaPutin ei tule perääntymään Ukrainassa; konflikti tulee eskaloitumaan niin kauan, että Putin joko saavuttaa tavoitteensa tai länsi nostaa aggression hinnan niin korkeaksi, ettei edes Putinin oma lähipiiri ja Venäjän asevoimat sitä suostu maksamaan, kirjoittaa Aleksi Roinila, valtio-opin maisteriopiskelija Tampereen yliopistolla. Roinila on opiskellut strategiaa Maanpuolustuskorkeakoululla, kansainvälistä politiikkaa Aberystwyth Universityssä ja palvellut lähes kolme vuotta tutkijana ISAF- ja KFOR-operaatioissa.

"Game changer?"
”Game changer?”

Ukrainan ja Venäjän välinen sota sai uuden käänteen, kun Venäjän aseistamat, varustamat ja johtamat venäläisseparatistit Itä-Ukrainassa ampuivat alas Malaysia Airlinesin matkustajakoneen, ilmeisesti luullen konetta Ukrainan armeijan Antonov-rahtikoneeksi. Kun viitteet separatistien ja Venäjän syyllisyydestä tekoon alkoivat vahvistua, ehdittiin joukkosurmasta povata lopun alkua sekä Itä-Ukrainan separatisteille että Venäjän voimapolitiikalle alueella. Viikko tapahtuneen jälkeen tilanne näyttää kuitenkin täysin päinvastaiselta.

Euroopan ja Yhdysvaltojen vastareaktio tapahtuneeseen on jäänyt niin laimeaksi, että Venäjä on perääntymisen sijaan vain lisännyt suoraa sotilaallista tukeaan johtamilleen separatisteille. Lännen uhkaukset kovista pakotteista Venäjää vastaan eivät ole toteutuneet, vaan rimaa tuntuvien pakotteiden asettamiselle on kerta toisensa jälkeen nostettu. Ukrainan pyynnöt suorasta sotilaallisesta avusta eivät liioin ole saaneet vastakaikua sen Nato-naapuri Puolaa lukuun ottamatta.

Konkreettisten vastatoimien sijaan niin Washingtonista kuin Euroopankin pääkaupungeista, Helsinki mukaan lukien, on esitetty laimeita vaatimuksia tulitauosta ja ”lentoturman puolueettomasta tutkinnasta”. Sinänsä järkeviltä kuulostavat ja siviilien suojelemisella perustellut vaatimukset uppoavat amerikkalaisiin ja eurooppalaisiin äänestäjiin, jotka on Venäjän massiivisen informaatiosodankäynnin avulla saatu epäilemään Venäjän osallisuutta koko sotaan. Samalla ne antavat lausujilleen helpon tavan esittää kovalta kuulostavia vaatimuksia ilman, että ne lisäisivät painetta millekään todellisille toimenpiteille Venäjän aggression hillitsemiseksi. Tosiasiassa ne kuitenkin palvelevat ainoastaan Venäjän sotilaallisten ja poliittisten tavoitteiden saavuttamista Ukrainassa.

Venäjälle konfliktin ’jäädyttäminen’ tulitauolla olisi voitto. Se pelastaisi separatistit vääjäämättömältä tappiolta ilman Venäjän asevoimien suoraa hyökkäystä Ukrainan alueelle, vakiinnuttaisi Venäjän miehitysvallan Itä-Ukrainassa samoin kuin aiemmin Georgian Etelä-Ossetiassa ja Moldovan Transnistriassa, ja antaisi Venäjälle neuvotteluvaltin, jolla se saa sekä länsimaat että Ukrainan hyväksymään Krimin niemimaan liittämisen Venäjään. Vastineeksi sen ei tarvitse luopua mistään. Lisäksi vaatimukset Venäjän tuesta ”puolueettomalle tutkinnalle” validoivat Venäjän propagandan, jolla se on pyrkinyt hämärtämään muuten jo täysin selväksi käyneen osallisuutensa Amsterdamista lentäneen MH17:n alasampumiseen.

Venäjä tietää, että länsimaat – ja aivan erityisesti Eurooppa – ovat ajatukselle myötämielisiä; ovathan ne noudattaneet konfliktien jäädyttämistä YK:n kylmän sodan aikaisen rauhanturvaamisdoktriinin mukaisesti jo vuosikymmeniä. Näin siitä huolimatta, että tuo sama vuosikymmenien kokemus on osoittanut konfliktien jäädyttämisen useimmiten johtaneen vain konfliktien pitkittymiseen eikä suinkaan niiden ratkeamiseen. Lisäksi Venäjä tietää, etteivät länsimaat todellisuudessa halua ryhtyä mihinkään sellaisiin Venäjän vastaisiin toimiin, jotka voisivat vaarantaa niiden lyhyen aikavälin taloudelliset intressit.

Länsi voi hyvinkin suostua ”kompromissiin”, jossa Venäjä suostuu ”taivuttelemaan” Itä-Ukrainassa taistelevat asejoukkonsa tulitaukoon sekä mahdollisesti antamaan tulitaukosopimuksen valvonnan jollekin sopivan lihaksettomalle Etyjin rauhanturva- tai tarkkailuoperaatiolle. Näin länsi pääsee huokaamaan helpotuksesta ja juhlimaan omaa ”peace in our time” -hetkeään tajuamatta lainkaan, että syntynyt ”kompromissi” on todellisuudessa ainoastaan Venäjän voitto – aivan niin kuin Tšekkoslovakian jakaminen Münchenin sopimuksella vuonna 1938 oli voitto Natsi-Saksalle eikä suinkaan silloisille länsivalloille saati puolustuskyvyttömäksi rampautetulle Tšekkoslovakialle.

Tulitauko olisi Ukrainan laillisen hallinnon kannalta ehkä pahin mahdollinen skenaario ja palvelisi todellisuudessa vain Venäjän etuja. Alakynteen jääneet separatistit saavat tulitauosta hengähdystauon, jonka myötä he voivat vakiinnuttaa oman asemansa Itä-Ukrainan hallitsijoina. Venäjän puolestaan onnistuu tehdä Itä-Ukrainasta uusi Transnistria, Abhasia tai Etelä-Ossetia – Venäjän miehittämä vasallialue konfliktissa, jonka miehitykselle ei konfliktin jäädyttämisen jälkeen näy enää loppua. Ukraina jäisi Georgian ja Moldovan tavoin pysyvästi jaetuksi ja osin miehitetyksi maaksi. EU ja Yhdysvallat saisivat vastalahjaksi ainoastaan helpon ulospääsyn konfliktista ilman, että ne joutuisivat todellisuudessa tekemään mitään Venäjän voimapolitiikan suitsimiseksi. Samalla ne tulisivat käytännössä palkinneeksi separatistit ja Venäjän Malaysia Airlinesin lennon alasampumisesta ja lähes 300 siviilin surmaamisesta.

Venäjä ei todellisuudessa välttämättä edes tavoittele Itä-Ukrainan todellista irtautumista Ukrainasta saati sen liittämistä Krimin tavoin Venäjään. Koko Itä-Ukrainan epävakauttamisen taustalla voi hyvin olla pyrkimys ainoastaan saada Ukraina, EU ja Yhdysvallat taipumaan Krimin Venäjään liittämisen tunnustamiseen ”vastakauppana” siitä, että Venäjä toimii ”välittäjänä” Itä-Ukrainan konfliktin jäädyttämiseksi. Strategia on ollut erinomaisen onnistunut jo nyt, sillä Itä-Ukrainan tapahtumat ovat saaneet länsimaiden johtajat käytännössä unohtamaan vain muutama kuukausi sitten tapahtuneen Krimin miehityksen; Kukaan Euroopan ja Yhdysvaltojen mahtimiehistä ja -naisista ei enää puhu niemimaan palauttamisesta Ukrainalle, saati pidä sitä ehtona uusista Venäjän vastaisista pakotteista luopumiselle. Mikäli Venäjä hyväksytään välittäjäksi Itä-Ukrainaan loihdittavalle tulitaukosopimukselle, on Krimin liittäminen Venäjään käytännössä sinetöity.

Ajatus Venäjän toimimisesta välittäjänä konfliktissa, johon se on itse osallinen, olisi tietysti täysin absurdi, ellei niin olisi käynyt jo aiemmin. Venäjä toimi tismalleen samalla strategialla jo Syyriassa, jossa se Assadin hallintoa aseistettuaan ja YK:n turvallisuusneuvostolta suojeltuaan ryhtyi esiintymään konfliktin välittäjänä, kun Yhdysvallat pohti ilmaiskujen aloittamista Assadin hallinnon kukistamiseksi sen käytettyä kemiallisia aseita omia kansalaisiaan vastaan. Tällöin Venäjä tarjosi kompromissiksi Syyrian luopumista kemiallisista aseistaan, mihin Yhdysvallat tunnetusti suostui. Palkinnoksi tästä ”kompromissista” Venäjä varmisti Assadin pysymisen vallassa ja sodan jatkumisen, eli saavutti kaikki tärkeimmät sotilaspoliittiset tavoitteensa. Lännelle jäi merkityksettömäksi osoittautunut diplomaattinen voitto, jolla se käytännössä osti Venäjältä ulospääsyn konfliktista, johon se ei todellisuudessa halunnut sekaantua. Nyt sama uhkaa toistua Ukrainassa.

Mikäli Ukraina pakotetaan tulitaukoon ennen kuin Venäjän separatistit on riisuttu aseista tai ajettu maasta, voimme vain jäädä odottamaan, missä Venäjä seuraavaksi soveltaa toimivaksi osoittautunutta voimapolitiikkaansa. Baltian maat, Puola ja Moldova ovat jo nyt varpaillaan. Venäjän pyrkimykset eivät nimittäin rajoitu pelkästään Ukrainaan, vaan Putinin käy oman asemansa turvaamiseksi ideologista sotaa koko läntistä poliittista järjestystä ja arvomaailmaa vastaan. Jokainen diktatuuri tarvitsee elääkseen vihollisia, ja Putinin tapauksessa niiksi ovat valikoituneet – seksuaalivähemmistöjen lisäksi – eurooppalaisten yleismaailmallisiksi mielellään mieltämät arvot ihmisoikeuksista, demokratiasta, suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta. Kremlin propagandakoneisto on luonut näistä arvoista hirviön, joka uhkaa koko Venäjän kansan olemassaoloa, ja joka siksi täytyy nujertaa – joko mielikuvin tai asein.

Putinin kotimaan yleisöönsä kohdistama sotapropaganda on jo saavuttanut pisteen, jossa siitä on neuvostopropagandan tavoin tullut itseään ruokkiva ilmiö: valheita peitetään toisilla valheilla, eikä valtiojohto voi mistään hinnasta paljastaa kansalaisilleen olleensa väärässä, saati että sen koko huolella rakennettu fasistinen valtionideologia perustuisi systemaattiselle valheelle. Tästä syystä Putin ei myöskään tule perääntymään Ukrainassa; konflikti tulee eskaloitumaan niin kauan, että Putin joko saavuttaa tavoitteensa tai länsi nostaa aggression hinnan niin korkeaksi, ettei edes Putinin oma lähipiiri ja Venäjän asevoimat sitä suostu maksamaan. Venäjän ja Putinin asema ei ole niin vahva kuin se ulospäin näyttää, mutta jokainen Putinin lännestä saama arvovaltavoitto vahvistaa hänen sisäpoliittista selkänojaansa. Toistaiseksi Putin pelaa Ukrainassa pokeria vielä tyhjällä kädellä, mutta niin kauan kuin bluffi toimii, pysyvät kaikki pelimerkit Putinin käsissä.

//Aleksi Roinila


Tiesithän, että voit seurata Aleksia Twitterissä.

Ryska generalstaben på dekis

Medskam

Ja, det var nog en mycket låg nivå på den presskonferens den ryska generalstaben höll om sina ”bevis” i nedskjutningen av Malaysian Airlines flyg MH17. Som soldat kände jag något vi här i Finland kallar medskam.

Först kunde man inte undgå att tycka synd om översättaren, som tydligen gjorde sitt jobb simultant utan noter, då den nytillträdde relativt unga (51) insatschefen (начальник Главного оперативного управления), generallöjtnant Andrej Kartapolov, läste från berett papper. Man kunde ju ha översatt i förväg, för att undvika fel i översättningen, som bara bidrog till att sänka trovärdigheten på budskapet. En mycket intressant sak var att medan generalen använde begreppet ”ополчение” (milis) om DNR-rebellerna, så översattes det ”rebels.” ”Separatisterna” använder själva generalens begrepp, liksom också de flesta ryska nyhetsbyråerna och övriga medier.

Men det om arrangemangen, till ärendet — — Den ryska generalstaben verkar ha en väldigt begränsad koll på öppna källor utanför den ryska språk- och kultursfären. Nu visade man t.ex. upp bevis i form av videon hämtade från YouTube med urklippta skärmdumpar. Samtidigt hade man troligen inte tagit sig besväret att kolla hela videon. Ett undermåligt arbete som på några timmar efter presskonferensen revs isär på Twitter.

Först visar man en bild på hur en BUKM1 transporteras i område ”kontrollerat av de ukrainska väpnade styrkorna” någonstans i östra Ukraina. Adressen, som man ”förstorat” från bilden pekar till 34 Ulitsa Dnepropetrovskaja i staden Krasnoarmijsk. ”Bogdan” lär inte bli glad över denna missvisande reklam, då hans affär i verkigheten ligger sju mil österut i miljonstaden Donetsk på 61 Ulitsa Kirova. Hade man sett på de läsliga bokstäverna i reklamen – istället för dåligt jobb med Powerpoint eller Photoshop – och haft tillgång till och kunskap om internet, så hade man kunnat gå till Bogdan-Autos hemsida för konstatera att man direkt åker fast för detta, då Bogdan inte säljer bilar i Krasnoarmijsk.

Kremlin is getting sloppy.

”Bevismaterialet” har i sin helhet behandlats mycket bra på denna blogg med jämförande bilder inhämtade från flera källor. I synnerhet noggrann och förstklassig är observationen av ellinjer ovanför vägarna. I Krasnoarmijsk finns inga trådbussar!

Sedan kom dundertabben, som var helt ofattbar — generalen hävdade att MH17 skulle ha skjutits ned av ukrainskt flygvapen — med en Su-25! Efter detta refererades det till Su-25 som om det vore bekräftad sanning. Man gick vidare till att påstå att flygplanet kortvarigt, ”briefly,” kan flyga på 10 km höjd. Mycket pinsamt då tillverkaren Sukhoi anger 7 km takhöjd utan vapen eller annan yttre last. Vidare anger Sukhoi 5 km som takhöjd med maxlast.

För att förstärka sitt budskap om att MH17 måste skjutits ned av ett annat flygplan tog man fram en radarbild, på vilken det efter explosionen, likt ett smygplan, dyker upp ett extra radareko bredvid MH17, som mister höjd mycket fort. Detta radareko försvinner sedan helt efter att MH17 försvunnit, vilket man förklarar med lägsta höjd för radartäckning.

Efter flere osammanhängande påståenden laddade man ännu på med öppna frågor till Ukraina och USA, i syfte att engagera medier och skifta fokus.

Innebörden av detta är något man ska vara försiktig med att tolka, men som ett första intryck ser det ut som om den ryska generalstaben

  • har en mycket bristande uppfattning om och kunskap i informationskrigföring och strategisk kommunikation
  • dels har begränsad tillgång till, dels begränsad kunskap om digitala och sociala medier
  • har en låg nivå på samordningen mellan insatsledningsstab och informationsstab samt mellan underrättelsetjänst och informationsstab

Trollen i Kreml

Vad gäller uppgiften om takhöjden för Su-25, så avslöjades snabbt försök att med datorer vars IP-adress anger Kreml som ursprung ändra Wikipedia-sidor för Su-25 till att ange en takhöjd mellan 7-10 km. På ryska sidan finns detta ännu kvar – nej, vänta, nu ändrades det igen… Som tur har vissa medier tagit skärmdumpar. Kolla ändringen här! Wikipedia sparar ändringarna för spårbarhet, så samtliga ändringar kan ses här.
Ytterligare avslöjade Global Voices att man från ryska statliga aktörers håll under de senaste 10 åren gjort över 7000 ändringar på olika Wikipedia-sidor andgående ryska personer, institutioner och övriga aktörer.

P.S. Här stärker man budskapet med att från malpåsen skaka fram en tidigare flygvapenchef, Rysslands hjälte, armégeneral Vladimir Mikhajlov.

The laws of war — Gaza and Israel; Hamas and IDF

Tomorrow is the eighth anniversary of a horrible tragedy. On July 25, 2006 the Israeli Defence Forces targeted and repeatedly engaged the UN observation post in Khiam. The use of force on UN property and personnel resulted in the complete destruction of the observation post and the death of all four peacekeepers inside. Addenda: The soldiers killed were major Paeta Hess-von Kruedener, from Canada; major Hans-Peter Lang, from Austria; lieutenant senior grade Jarno Mäkinen, from Finland and major Du Zhaoyu, from China. Tomorrow I will visit the grave of my fallen brother-in-arms.

Destroyed UN base in Khiam, Lebanon. 2006. Source: Wikipedia.
Destroyed UN base in Khiam, Lebanon. 2006. Source: Wikipedia.

Today’s news, reporting that Israeli air strikes killed three UN Workers and hit a UNRWA shelter, are reminiscent of that day eight years ago. Therefore, from a deeply personal perspective, I find it necessary to broach this subject that seldom lends itself to a sane and calm debate.

I’ve written about the laws of war in the case of the downed Malaysian Airlines flight MH17. My commentary on the situation in Gaza will be within this dispassionate framework. That said, it is evident that such an approach is inadequate, as the conflict revolves around a faltering peace process, a non-viable state and a struggle for freedom and security, both Israeli and Palestinian. When both sides talk about retaliation and retribution it might be tempting to follow the cue and concede inter arma enim silent leges. My fellow blogger Corporal Frisk, who keeps a keen eye on the conflict, commented on the outcries of genocide in the conflict using the principle of proportionality. Well worth a read.

Note: The above two links are on Israeli statements. They were chosen for the express purpose of showing that both parties engage in a highly inflammatory and non-constructive rhetoric. I chose to omit Hamas’ statements as they are very widely known to promise revenge and retaliation.

Distinction

The principle of distinction rules that the parties shall at all times be able to distinguish between civilians, civilian property and military targets and may only engage the latter.

In the case of Hamas the issue is clear-cut. Hamas deliberately targets civilians as a modus operandi, thus justifying the label of a terrorist organization. The definition of levee en masse, granting the right to armed resistance, can’t be applied as there are no large masses of Gazan Palestinians arming themselves in organized resistance against an occupying force.

In the case of Israel it’s evident that identifying and defining military targets is problematic in the densely populated and built-up area of the Gaza strip as Hamas terrorists routinely use the cover of civilians and civilian property and use civilian disguise. These the facts of the environment, that the IDF is obliged to handle, no matter how challenging they might be found. The Israeli definition of valid targets, on the other hand, is fundamentally problematic. I will address this further down.

Propotionality and necessity

Proportionality is easier to address. The IDF obviously accepts a very high risk of collateral damage in its strikes. It’s obvious that targeting a built-up area, albeit with precision strikes, comes with the inevitable loss of civilian life and property. The collateral damage caused by IDF strikes also indicate that risks aren’t properly addressed in the targeting process and in selection of strike systems, often leading to substantial damage to civilian property and loss of life.

The rationale for the necessity is mainly focused on targeting Hamas’ underground and surface network of tunnels, with corridors for movement, strongholds and rocket storages. Entrances to tunnels emerge in or near civilian property and the storages of weapons above ground are on civilian property.

Do these facts negate the protection of civilians and civilian property? Actually they don’t. The prerequisite of engaging targets in these cases are that a warning is given. The IDF has issued such warnings, where it has deemed it applicable, including requests for civilians to evacuate the areas targeted.

Assessment

As stated obliquely in the above chapters, the IDF is fighting a terrorist organization in a non-international armed conflict. These facts often create a legal obstace course hard to negotiate. However, the key issue doesn’t disappear — the responsibility to protect civilians is paramount notwithstanding the purpose of the use of force. Israel is a State party concerned with this regarding the use of force, as the Palestinian National Auhtority (i.e. State of Palestine) is not using military force.

The problems with distinction become apparent when regarding the definition of a combatant. The Israeli definition of valid targets is very broad:

Our definition is that anyone who is involved with terrorism within Hamas is a valid target. This ranges from the strictly military institutions and includes the political institutions that provide the logistical funding and human resources for the terrorist arm.

Benjamin Rutland, IDF spokesman to BBC in 2009

Such a broad definition of a enemy combatant actually makes civilians military targets by association. This is contrary to the purpose of the Geneva conventions. The definition of a combatant is someone who is ”directly engaged in hostilities.”

Commentary: It should be noted that Israel is not a signatory to the Additional Protocols of the Geneva conventions, but the Israeli High Court of Justice and the State of Israel in its submissions to HCJ have upheld that most articles apply as customary law on the conduct of IDF in operations in the occupied territories.

Proportionality is a construct that easily becomes unclear, vague and general if applied outside the scope of the targeting process. Proportionality must be addressed case by case, e.g. the use of precision guided weapons does not per se constitute proportionality. There is no such thing as ”proportional warfare” in general, but only individual strikes that either are proportionate or disproportionate with regards to the loss of civilian life and property.The ridiculous metaphor on proportionality by New York City Mayor Michael Bloomberg perfeclty illustrates this common misconception and misuse of ”proportionality.”

I will also argue that necessity can’t be properly assessed, as the principle of necessity deals with actions designed to bring about the military defeat of the enemy. Conventional wisdom has it that engaging terrorists (ie. combatants) in a way that causes devastating collateral damage only increases the conversion of civilians to extremism and strengthens the terrorist support base.

If so, either a doctrine of total war should be pursued or the applicability of military force questioned and other mechnisms for promoting security considered. For half a century, this has been an object of constant debate in Israel featuring both doves and hawks and changes in policy. Today, the doves seem almost extinct.

Conclusions

The laws of war in this case only apply on Israeli use of force. The discretion of using force lies with the IDF. The IDF bears the responsibility of protecting civilians in the areas where force is used. This protection is realized by distinguishing targets and addressing proportionality in choice of systems used in engagements. The IDF definition of valid targets is vague and makes civilians terrorist by association, thus also brining a certain open-endedness to considering proportionality.

With regards to the killing of UN personnel described in the introduction, it is widely accepted that UN personnel should enjoy special protection from the use of force by the belligerent parties, yet it is important to note that Israel has not signed the Convention on the Safety of United Nations and Associated Personnel.

The conflict in Gaza brings about inhumane suffering. It is evident that the use of force won’t solve the crisis as it will further weaken the Palestinian National Authority and its ability to create and maintain a safe and secure environment. The international community, under the leadership of the United States, should take resolute measures to solve the key issue, the protection of civilian lives from the terrors of war.